Pyörremyrsky hävittäjä – puusta rakennettu oli kuin paranneltu versio Messerschmitt lentokoneesta
Pyörremyrsky-hävittäjä, etualalla insinööri Torsti Verkkola ja koelentäjä Esko Halme (Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo)
Sotavuosien aikana Suomen ilmavoimat kamppailivat ikääntyvän ja taisteluissa tuhoutuvan kaluston korvaamisen kanssa. Uusien hävittäjien hankinta oli vaikeaa – ostosuunnat johtivat yksinomaan Saksaan, jolta saatiin lopulta sekalaista sotasaaliskalustoa ja vuonna 1943 myös tehokkaat Messerschmitt Bf 109 -hävittäjät.
Kotimaista tuotantoa ei kuitenkaan unohdettu, vaikka metallien niukkuus rajoitti mahdollisuuksia. Diplomi-insinööri Torsti Verkkola kehitti suunnitelman hävittäjäkoneesta, joka olisi pääosin puurakenteinen mutta muistuttaisi ulkoisesti paljon Messerschmittiä. Näin syntyi VL Pyörremyrsky – kone, jota voisi kuvailla jopa parannelluksi versioksi saksalaisesta esikuvastaan.
Pyörremyrsky käytti samaa Daimler-Benz -moottoria, potkuria ja pääasetta kuin Messerschmitt Bf 109 G, mutta se sisälsi myös lukuisia kotimaisia teknisiä ratkaisuja. Erityisesti saksalaiskoneen kapea laskuteline, joka oli tunnetusti vaikea ja riskialtis, korvattiin toimivammalla ratkaisulla.
Suunnittelu käynnistyi Valtion Lentokonetehtaalla vuonna 1942. Tavoitteena oli luoda hävittäjä, joka yltäisi Messerschmittin suorituskykyyn, mutta olisi liikehtimiskyvyltään parempi ja materiaalien osalta ajanmukaisempi kuin aiemmin suunniteltu – mutta jo vanhentunut – Myrsky.
Pyörremyrskyssä pyrittiin hyödyntämään kotimaista puuta mahdollisimman laajasti. Eturunko tehtiin alumiinilla verhoillusta teräsputkirakenteesta, mutta takarunko ja siivet rakennettiin puusta. Tehdas laski viisi eri konemuunnosta, ja huhtikuussa 1943 Ilmavoimat tilasi kaksi prototyyppiä. Alkuperäinen tavoite oli saada koneet lentokuntoon toukokuuhun 1944 mennessä.
Samalla alettiin suunnitella kevyempää ”kansanhävittäjää” nimeltään Puuska, mutta se ei koskaan päässyt piirustuspöytää pidemmälle. Pyörremyrsky sen sijaan eteni prototyyppivaiheeseen, vaikka sodan lopun niukkenevat resurssit laskivat projektin prioriteettia ja toinen prototyyppi peruttiin. Ainoastaan yksi kone, tunnukseltaan PM-1, valmistui.
Sodan jälkeen uudelle hävittäjälle ei enää ollut tarvetta, sillä Saksasta hankittua kalustoa oli vielä riittävästi. Toinen prototyyppi kuitenkin rakennettiin valmiiksi – kenties haluttiin nähdä, mitä kunnianhimoisella kotimaisella suunnittelulla oli saatu aikaan.
Pyörremyrsky lensi ensilentonsa Tampereella 21. marraskuuta 1945 Esko Halmeen ohjaamana. Reilun 20 minuutin mittainen lento ei sujunut täysin ongelmitta: koneesta irtosi muotopellin kappale, ja pakokaasut täyttivät ohjaamon. Halme joutui käyttämään happilaitetta ja keskeyttämään lennon.
Ensimmäiset tulokset olivat kuitenkin lupaavia. Pyörremyrsky oli ketterä ja nousukykyisempi kuin Messerschmitt, vaikka huippunopeudessa jäikin hieman sen taakse. Eniten epäilyksiä herätti puurakenteen kestävyys kenttäolosuhteissa – sota-ajan liimat osoittautuivat aiemminkin haasteellisiksi, kuten Myrskyn kohdalla oli nähty.
Tammikuussa 1946 PM-1 siirrettiin Kuorevedelle, missä sillä lennettiin vielä 31 lentoa ja yhteensä 27 tuntia vuoteen 1947 mennessä. Konetta kokeili kaikkiaan kahdeksan lentäjää. Viimeisen lennon suoritti kapteeni Osmo Kauppinen 22. heinäkuuta 1947.
Kone poistettiin käytöstä vuonna 1953 ja päätettiin säilyttää museokappaleena. Se entisöitiin perusteellisesti 1970-luvun alussa ja asetettiin näytteille Keski-Suomen ilmailumuseoon, nykyiseen Suomen Ilmavoimamuseoon.
Vaikka Pyörremyrskyä ei koskaan otettu sarjatuotantoon, ei sen tarina jäänyt turhaksi. Koneen siiven aerodynamiikkaa hyödynnettiin myöhemmin 1950-luvun Valmet Vihuri -harjoitushävittäjässä – ja samalla se jäi muistoksi siitä, miten Suomi kykeni luomaan omaperäistä ja toimivaa lentotekniikkaa, jopa puusta.
Asiasta kertoi ensin Suomenmaa.fi
