Suomen viimeinen sotajoulu 1944
Toinen maailmansota eteni kohti loppuaan jouluna 1944. Euroopassa rintamat liikkuivat nopeasti, mutta Suomessa, Käsivarren Lapissa, saksalaiset ja suomalaiset kävivät hyistä sotaa.
Muun Suomen rauhoittuessa joulunviettoon raskaiden sotavuosien jälkeen, pieni joukko suomalaisia jatkoi sotatoimia kaukana pohjoisessa, Käsivarren Lapissa. Vastakkain olivat noin tuhannen miehen vahvuinen Ryhmä Puroma ja Natsi-Saksan noin 14 000 miehen 7. vuoristodivisioona.
Voimasuhteet olivat hyvin epätasaiset, ja jo 7.12.1944 suomalaiset olivat todenneet, ettei edellytyksiä saksalaisten asemien murtamiseen ole. Lisävoimia ei myöskään ollut tulossa.
Suomalaisjoukot koostuivat pitkälti nuorista asevelvollisista, minkä vuoksi sotaa Käsivarressa onkin aika ajoin kutsuttu lasten ristiretkeksi. Vastapuolella oli karaistuneita vuoristojääkäreitä linnoitetuissa asemissaan Sturmbockiksi nimetyllä puolustuslinjalla, vahvan tykistön tukemana.
Huhu vetäytymisestä
Joulukuun 1944 mittaan suomalaiset olivat asettuneet Sturmbockin itäpuolella sijainneeseen Markkinan kylään ja sen viereisille vaaroille. Kylästä ei tosin ollut mitään jäljellä, sillä saksalaiset olivat tuhonneet sen täysin, kuten lähes kaikki muutkin Käsivarren kylät alueen läpi vetäytyessään. Maasto oli sotatoimien kannalta hankalaa, sillä saksalaisia ja suomalaisia erottivat laajat tiettömät erämaat sekä asemien välissä kulkeva Lätäseno-joki.
Joulua edeltävinä päivänä suomalaiset olivat tiedustelleet aktiivisesti saksalaisten asemia. Kaksi saksalaishävittäjää havaittiin lentävän alueen yllä 22.12.1944, mikä oli melko harvinaista tässä Lapin sodan vaiheessa. Luftwaffe, eli Saksan ilmavoimat, oli pääosin passiivinen koko Käsivarren asemasodan ajan.
23.12. suomalaiset saivat tietoonsa huhun, jonka perusteella saksalaiset saattaisivat olla vetäytymässä Sturmbockista 15.1.1945. Tieto oli peräisin norjalaisilta, eikä sitä voitu omin keinoin vahvistaa. Vetäytymisen nopeuttamiselle suomalaisilla ei ollut edellytyksiä, eikä huhun katteeksi oltu vielä havaittu mitään vetäytymiseen viittaavaa saksalaisten suunnalta.
Jouluaattona kaamoksen keskellä taistelleita suomalais- sotilaita muistettiin erinäisin tervehdyksin ja vierailuin. Selustasta saapui pari korkea-arvoista upseeria tervehtimään miehiä. Suomen tuolloinen sisäministeri Kaarlo Hillilä saapui etulinjaan ja vietti jouluyön erään joukkueen teltassa. Hän toi myös mukanaan valtioneuvoston ja tasavallan presidentin, Carl Gustaf Emil Mannerheimin terveiset. Lisäksi ministerin mukana tuli sotilaskotiliiton lähettämä joululahja, kynttilöitä ja savukkeita
Vaaranpaikkoja
Jouluaatto ja -päivä sujuivat rauhallisissa merkeissä. Suomalaiset toteuttivat lähinnä lähipartiointia, eikä kumpikaan osapuoli ollut ilmeisesti halukas suurempiin sotatoimiin. Ryhmä Puroma muisti myös viimeistä sotajoulua erillisellä ilmoituksella ylemmille johtoportailleen. III Armeija- kunnan esikuntaan oli kirjattu saapuneeksi lyhyt mutta ytimekäs viesti, ”hauskaa joulua”.
Tapaninpäivänä alkoi jälleen tapahtua. Suomen Ilmavoimat pommittivat Sturmbockin asemia, saksalaisten ilmatorjunta tulitti suomalaisia, suomalaiset lähettivät tiedustelupartion saksalaisten asemiin ja yölle suunniteltiin väijytystä saksalaisia vastaan. Välipäivinä käytiin paikoin kiivastakin laukaustenvaihtoa, kun suomalaiset tiedustelivat vihollisen asemia.
Vaaranpaikkojakin koettiin. Tapaninpäivän tiedustelupartio paljastui sään kirkastuessa, jolloin sotilaille tuli kiire. Saksalaiset tulittivat suomalaisia konekivääreillä, ja partion päästyä muutaman kilometrin etäisyydelle vihollisesta, sitä yritettiin vielä nitistää tykistö- ja kranaatinheitintulen voimin.
Joulunvietto ei sujunut ylem- missäkään johtoportaissa ilman haasteita. III Armeijakunnan esikunta oli aatonaattona saanut tiedon Suomen rajan lähellä olevista 1500 norjalaisesta, joilla ei ollut ruokaa. Jouluaattona esikunnassa tarkasteltiinkin erinäisiä mahdol- lisuuksia norjalaisten auttamiseksi, aina teiden avaamisesta muonan pudottamiseen ilmasta käsin. Auttamisen todettiin kuitenkin olevan olosuhteiden ja resurssien vuoksi vaikeaa.
Hiihtokilpailu
Myös saksalaisten puolella juhlittiin joulua. Rintamatilanne mahdollisti jouluvalmistelujen aloittamisen ajoissa, ja jouluaaton aikoihin järjestettiin useita erinäisiä joulujuhlallisuuksia. Ainakin eräällä Sturmbockin lohkolla jokaisesta korsusta löytyi väitetysti joulukuusi. Saattaa olla, että kyseessä olivat tarkalleen ottaen joulumännyt, sillä kuusia olisi pitänyt hakea yli sadan kilometrin päästä Norjasta. Suomen puolella, Käsivarren keskiosissa, niitä ei enää kasvanut.
Saksalaisten joulujuhlallisuudet olivat sotatilanteesta huolimatta käynnissä tapaninpäivänä, ja laulu raikasi asemista sen verran kuuluvasti, että asia päätyi myös suomalaisen tiedustelupartion raportteihin.
Saksalaisten sotapäiväkirjojen mukaan paras joululahja oli kuitenkin saapunut joulua edeltävällä viikolla, kun he saivat tiedon Belgian alueella alkaneesta Ardennien vastahyökkäyksestä. Se oli saksalaisten viimeinen merkittävä hyökkäys länsirintamalla toisessa maailmansodassa. Hyökkäys onnistui aluksi yllättämään liittoutuneet, mutta liike hyytyi nopeasti.
Länsirintaman tapahtumien todettiin kuitenkin olleen paras joululahja, joka kohotti varmuutta lopulliseen voittoon. Jälkeenpäin on kuitenkin hankala sanoa, miten varmoja saksalaiset aidosti olivat lopullisesta voitosta istuessaan asemissaan kaukana arktisessa kaamoksessa, pitkien vetäytymisten jälkeen.
Joulun jälkeen saksalaiset ottivat myös ilon irti tunturimaastosta, sillä uudenvuodenaaton aamuna saksalaiset järjestivät erään rykmenttinsä upseereille hiihtokilpailun, joka oli yhdistelmä laskettelua ja maastohiihtoa.
Kepeä ja toiveikas tunnelma jatkui välipäivienkin yli, vaikka partiotaistelut etulinjaa satun- naisesti häiritsivätkin. Synkän kaamoksen ja lumimyrskyjen keskellä eräs merkkipaalu oli vuodenvaihde. Arkistolähteiden mukaan sotilaiden sydänten kuvattiin sykkivän, kun he saivat tietää Adolf Hitlerin puhuvan Saksan kansalle hieman keskiyön jälkeen uudenvuodenyönä.
Tammikuun alussa 1945 saksalaiset aloittivat viimein vetäytymisen Sturmbockista Kilpisjärvelle, jossa sota jatkui vielä huhtikuun loppuun saakka.
Emil Kastehelmi / Artikkeli kopioitu Iltalehden 23.-26.12.2024 Joululiitteestä
