Partisaani-iskut surmasivat Suomessa yli 150 siviiliä

Jatkosodan aikana Neuvostoliiton partisaaniosastot tekivät kymmeniä iskuja Suomen siviilikohteisiin. Hyökkäyksissä surmattiin yli 150 siviiliä, joista suuri osa oli lapsia ja naisia.

Iskuja tehtiin ainakin 32 siviilikohteeseen. Tuhoisimmat hyökkäykset kohdistuivat Lapissa sijaitseviin Lokan ja Seitajärven kyliin, jotka sijaitsivat kaukana sotilaskohteista. Osa kohteista oli tiettömien taipaleiden päässä olevia yksittäisiä erämaataloja, kuten Sodankylän Yliluirossa sijainneet kahden Maggan saamelaisperheen talot.

Uutta tietoa arkistoista

Tietokirjailija Veikko Erkkilä pääsi käsiksi venäläisiin arkistoihin sekä Keskusrikospoliisin asiakirjoihin. Hänen vuonna 2021 ilmestynyt teoksensa
”Kello 04 Moskovan aikaan – He tulevat joka yö” toi esiin uutta tietoa iskujen suunnittelusta sekä niiden taustalla olleista päätöksentekijöistä.

Erkkilä teki yli 20 vuoden ajan yhteistyötä venäläisten yliopistotutkijoiden kanssa ja sai käyttöönsä lähes 2000 sivua Venäjän arkistojen partisaaniasiakirjoja. Asiakirjoista ilmeni, että Suomeen kohdistettujen iskujen siviilikohteita oli raporteissa esitetty sotilaskohteina.

Partisaanien iskujen jälkeen lähettämät radiosähkösanomat, kellonajat ja karttatiedot vastasivat tarkasti Suomen viranomaisten tietoja siviilikohteisiin tehdyistä hyökkäyksistä. Päivämäärät ja viestit muodostivat keskeisen aineiston, jonka avulla asiaa voitiin tutkia yhdessä venäläisten historioitsijoiden kanssa.

Erkkilän mukaan venäläisten tutkijoiden oli vaikea hyväksyä, että partisaaniraportit sisälsivät virheellisiä tai väärennettyjä tietoja.

Rikostutkinta Suomessa

Partisaanien raportoimien tietojen vertailu Suomen sotilas- ja poliisiviranomaisten aineistoihin auttoi tunnistamaan iskuista vastuussa olleita osastoja. Esimerkiksi Seitajärven hyökkäykseen osallistuivat Poljarnik- ja Balesvik-osastot ja Lokkaan Stalinets-osasto.

Esitutkinta annettiin aikanaan KRP:n pohjoiselle osastolle Rovaniemelle. Tuolloin osaston päällikkönä toimi rikosylitarkastaja Pentti Yliniva.

Lue lisää: Partisaanien hyökkäys Lokankylään 14.7.1944

Tutkinnan aikana kuulusteltiin kymmeniä, mahdollisesti satoja hengissä selvinneitä uhreja. Heidän kertomuksensa vahvistivat epäilyjä murhista ja murhan yllytyksestä.

– Uhrien lukumäärän vuoksi kyseessä oli poikkeuksellisen suuri tutkinta. Vastaavaa ei Suomessa liene ollut, eikä toivottavasti tulekaan, Yliniva on myöhemmin muistellut.

Venäjälle lähetettiin oikeusapupyyntö, johon saatiin poikkeuksellisesti nimetön vastaus. Vastauksessa todettiin, että mahdolliset rikokset ovat Venäjän lain mukaan vanhentuneet, eikä toimenpiteisiin ryhdytä.

Vastuu iskuista

Erkkilä päätyy tutkimuksessaan siihen, että käsky hyökätä Suomen siviilikohteisiin annettiin Neuvosto-Karjalan poliittisessa johdossa. Hänen mukaansa ensisijainen vastuu partisaaniosastojen iskuista suomalaisiin siviilikyliin oli Neuvosto-Karjalan kommunistipuolueen johtajalla Gennadi Kuprijanovilla.

Lue lisää: Miksi Neuvostoliitto kiisti partisaani-iskujen kohdistuneen siviileihin?

Kuprijanov nimitettiin Karjalan poliittiseen johtoon vuonna 1938. Erkkilän mukaan hän osallistui Stalinin terrorin aikana 1930-luvun lopulla teloitus- ja vangitsemispäätöksiin.

Kuprijanov julkaisi vuonna 1975 teoksen Karjalan rintamaviivan takana, jossa partisaanien toimia kuvataan saavutuksina. Kirjassa kerrotaan Lokan “varuskunnan” tuhoamisesta, mutta siviiliuhreista vaietaan.

Todellisuudessa Lokassa surmattiin 21 siviiliä, eikä alueella ollut varuskuntaa tai sotilastukikohtaa.

Tutkinta jäi kesken

Suomen lain mukaan murha ei vanhene. Vaikka KRP keskeytti tutkinnan, sitä ei ole virallisesti päätetty. Tutkinnan avaaminen olisi edelleen mahdollista, mutta sitä pidetään epätodennäköisenä, koska kaikki epäillyt ovat tiettävästi kuolleet.

Gennadi Kuprijanov kuoli vuonna 1979.

Partisaanien siviiliuhrit 1941–1944