Mauno Koivisto taisteli Lauri Törnin rinnalla jatkosodassa
Valkopaitainen Mauno Koivisto lepotauolla Tolvajärven pohjoispuolella kesä-heinäkuussa 1944. (Kuva: SA-kuva)
Talvisodan aikana Koivisto oli 16-vuotias ja toimi vapaaehtoisena sammutusyksikössä kotirintamalla. Jatkosodassa hän palveli ensin vapaaehtoisena Itä-Karjalaan sijoitetussa sammutusyksikössä, mistä hän lähti suorittamaan varusmiespalvelusta Hyrylään helmikuussa 1942.
”Tupakoin siihen aikaan. Kun kerran pataljoonan komentaja Niilo Honkala tuli tupaamme Pindusissa, minulla oli Työmies ilman holkkia suussa ja savukkeen paperi tarttunut huuleeni kiinni. Kun irrottelin sitä varovasti, Honkala kysyi: Minkäs ikäinen sotamies on?”Kun olin vastannut, Honkala sanoi: Liian nuori tupakoimaan. Minua on jälkeenpäin harmittanut, että on rohjennut vastata niin kuin mieli teki: ’Kyllin vanha kuolemaan herra kapteeni’.
(Ote Mauno Koiviston kirjasta Koulussa ja sodassa)
Kun Mauno Koiviston kirjassaan kertoma kohtaus tapahtui vuoden 1943 alussa, hän ei ollut vielä täyttänyt 20 vuotta, mutta hänellä oli jo paljon kokemusta sodassa. Hän oli nähnyt hävitystä jo teini-ikäisenä vapaapalokuntalaisena Turussa talvisodan aikana. Jatkosodan puhjettua hän liittyi 17-vuotiaana vapaaehtoisena ilmasuojelukomppaniaan, joka siirtyi pian Aunukseen.
Varsinaiseen asepalvelukseen Koivisto siirtyi suoraan tuosta tehtävästä ja saapui syyskuussa 1942 JR 35:een Poventsaan. Muutama päivä Koiviston tulon jälkeen vain onni pelasti hänet kranaatti-iskusta, jossa kaatui kaksi miestä ja haavoittui yhdeksän. Koivisto oli sattumalta mennyt korsuun vain hetkeä ennen osumaa.
Koivisto arvosteli myöhemmin sodankäyntiä Poventsassa, hän kirjoitti, että uhreja tuli tarpeettomasti koska esimiehet suosivat ”aggressiivista käyttäytymistä”, johon asemat sopivat huonosti. Myös joukkueenjohtajat vaihtuivat usein.
Koivisto siirtyi vuoden 1944 1. Divisioonan jääkärikomppaniaan eli kuuluisiin Lauri Törnin jääkäreihin. Vuosikymmeniä myöhemmin hän ei osannut sanoa varmasti miksi pyrki sinne.
Törnin miehet saivat parempaa muonaa ja tehtävät olivat vaihtelevia. Vähän nolonkin tuntuisena Koivisto myönsi, että asiaan vaikutti myös Törnin miesten maine ”kovana porukkana”. Koiviston mukaan siitä syystä sinne hakeutui myös miehiä, ”joilla oli taipumusta tarpeettomankin väkivallan käyttämiseen”. Alun perin yksikön tarkoitus oli desanttien torjunta. Se oli suoraan divisioonan esikunnan alaisuudessa.
Koiviston kuvaukset legendaarisesta Lauri Törnistä ovat tunnetuimpia tätä koskevia. Ne antavat Törnistä ristiriitaisen kuvan. Koiviston mukaan Törni oli pidetty miesten keskuudessa, koska jakoi samat rasitukset ja kantoi kuormansa itse. Toisaalta hän oli ”sisäänpäinkääntynyt ja sisäiset päivät purkautuivat joskus esiin”…
Lue koko artikkeli Iltasanomien (13.5.2017) verkkosivuilta
Mauno Koivisto rintamalla (Sotapolku.fi)
