Lähes 30 vuotta kaapissa odottanut Talvisodan vänrikkien marssi kajahti yleisölle Seinäjoella 2019

31.11.1989 syntynyt marssi sai vihdoin kantaesityksensä – säveltäjä Jussi Asu yllättyi löydöstä, joka oli lojunut unohduksissa lähes kolme vuosikymmentä.

Seinäjoella koettiin harvinainen hetki, kun lähes 30 vuotta pölyä kerännyt sävellys nousi vihdoin päivänvaloon. Säveltäjä Jussi Asun vuonna 1989 Haminassa tekemä Talvisodan vänrikkien marssi kuultiin ensi kertaa yleisölle talvisodan 80-vuotismuistotilaisuuden konsertissa Seinäjokisalissa 30.11.2019.

– Fiilikseni oli hieno. Marssi on rakenteeltaan hyvin perinteinen, mieltä nostattava ja innoittava, Asu kuvaili.

Kadonnut aihio löytyi sattumalta

Sävellys sai alkunsa yllättävästi, kun Asu sai uudelleen käsiinsä vuosikymmeniä vanhan alkuaihion. Pianolla soitettuna melodia tuntui heti omalta – yksinkertainen, lähes kokonaan oktaavin sisään mahtuva marssi, jonka säveltäjä oli tehnyt ollessaan vasta nuori musiikintekijä.

– Olin jo 1980-luvulla tehnyt jonkin verran torviorkestereille, mutta tämän olin unohtanut täysin, nyt 72-vuotias Asu muisteli Ilkka-lehden haastattelussa.

Marssi kunnioittaa sodan vänrikkejä

Talvisodan vänrikkien marssi on kunnianosoitus niille miehille, jotka talvisodan myrskyissä taistelivat hopeiset reservin ruusukkeet kultaisiksi. Jatkosotaan lähti enää yhdenlaisia upseereita – talvisodan kokemukset olivat kouluttaneet kokonaisen sukupolven.

Konsertissa marssin esitti ensimmäistä kertaa MPK Pohjanmaan soittokunta, jota johti Arto Panula. Mukana oli noin 35 soittajaa, joukossa Seinäjoen Rautatieläisten soittokunta ja Sulvan puhallinorkesteri.

Alkuperäiseen sävellykseensä Asu lisäsi kantaesitystä varten keventävän välisoiton, ja laati koko suuren puhallinorkesterin partituurin vajaassa viikossa.

– Jokaisen soittajan jokainen ääni on merkitty. Paitsi patarummut – mutta lautaset kyllä, Asu nauroi.

Partituuri ja soittomateriaalit ovat hänen kotisivuillaan vapaasti orkestereiden käytettävissä.

Sävellys syntyi ystävämatkalla Haminaan

Sävellys sai alkunsa marraskuun lopussa 1989, kun Ilkka-lehden toimittaja Jari Karjanmaa ja lehtikuvaaja-säveltäjä Jussi Asu matkustivat Haminaan tekemään juttua talvisodan vänrikeistä. Väkeä oli kokoontumassa lähes 600 hengen voimalla Reserviupseerikoulun kentälle.

Asu istui illalla majapaikassaan, tempaisi laukustaan nuottipaperin ja antoi kynän tanssia. Melodia syntyi nopeasti ja omistettiin paikan päällä toimittajalle.

– Erikoisissa tilanteissa puran tunteeni helposti nuoteiksi. Teen niin edelleen, Asu sanoo.

Seuraavana päivänä kaksikko kävi tapaamassa myös laulaja Veikko Lavia keskustellakseen sotalauluista – pieni sivujuonne ennen vänrikkien juhlatilaisuutta.

Marssi unohtui – ja löytyi kuin elokuvasta

Palattuaan toimitukseen Karjanmaa arkistoi nuotit kaappiinsa. Sinne ne myös unohtuivat lähes 30 vuodeksi, kunnes toimittaja löysi ne uudelleen penkoessaan vanhoja papereita.

– Olin kuin Indiana Jones liitonarkin äärellä, Karjanmaa muisteli.

Talvisodan vänrikit – sodan kovimmin koeteltu upseeriryhmä

Talvisota punnitsi suomalaiset reserviupseerit. Sankarihaudoilla lepää 972 talvisodan reservin luutnanttia ja vänrikkiä – suhteellisesti enemmän kuin missään muussa ryhmässä.

Sodanjohdolle heidän suorituksensa tuli yllätyksenä: Talvisodan komppanianpäälliköistä noin 75 % ja patterinpäälliköistä 35 % oli reserviupseereita.

Sotamarsalkka Mannerheim kiitti heitä päiväkäskyssään 14.3.1940:

“Tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, velvollisuudentuntoa ja etevyyttä… heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.”

Säveltäjä Asulle muistoista tekee henkilökohtaisen se, että hänen isänsä, alikersantti Erkki Asu, taisteli Summassa puna-armeijaa vastaan taistelulähettinä.