Kun viimeinen vahtivuoro päättyy
Sotilaita menossa laivaan Oulun satamassa ennen Tornion valtausta (Kuva: SA-kuva)
Veteraanien rivit harvenevat nyt nopeammin kuin koskaan. Se on tosiasia, jota ei voi pysäyttää eikä kiertää. Aika tekee työtään hiljaa, mutta vääjäämättömästi. Ne, jotka kantoivat sodan Suomen puolesta, ovat yksi kerrallaan siirtymässä muistojen puolelle.
Vuonna 2025 Suomen sotien päättymisestä oli kulunut 80 vuotta. Keväällä 1945 Lapin sodan rintamilla palvelleet nuorimmat olivat parikymppisiä. Nyt he lähestyvät sadan vuoden ikää – ja moni on jo ohittanut sen.
Tammenlehvän perinneliitton toiminnanjohtajan Sakari Martimon mukaan maaliskuussa 2025 elossa oli noin 1 380 rintamatunnuksen omaavaa veteraania. Heidän elossa olevia puolisoitaan ja leskiään oli noin 4 000. Veteraanien keski-ikä on jo sata vuotta. Jokainen uusi vuosi harventaa rivejä kiihtyvällä tahdilla.
Vielä vuoden 2024 alussa veteraaneja oli noin 2 000. Vuonna 2020 heitä oli yli 6 000. Vuonna 2015 elossa oli vielä yli 26 000 veteraania. Muutos on ollut nopea – melkein hengästyttävä.
On arvioitu, että suurin osa elossa olevista veteraaneista on Lapin sodan veteraaneja. Se selittyy sillä, että sodan viimeisessä vaiheessa rintamilla palvelivat nuorimmat ikäluokat. He olivat usein vasta nuoria miehiä – ja joskus jopa lapsia.
Arvion mukaan veteraanien määrä painui vuoden 2025 loppuun mennessä alle tuhannen. Vuonna 2026 heitä arvioidaan olevan enää noin kuusisataa. Kansaneläkelaitoksen ennusteen mukaan viimeinen veteraani nukkuu pois vuonna 2035.
Vuosiluku tuntuu pysäyttävältä. Se tuntuu kaukaiselta ja samalla pelottavan läheiseltä.
Selitys on yllättävä ja samalla syvästi koskettava. Lapin sodan aikana karja evakuoitiin sodan jaloista eteläiseen Suomeen. Työn tekivät nuoret, kouluikäiset pojat ja tytöt. He kuljettivat eläimiä, vaelsivat pitkiä matkoja, elivät pelon ja vastuun keskellä. Myöhemmin heille myönnettiin veteraanistatus. He olivat lapsia, mutta sota kosketti heitä pysyvästi.
Kun viimeinen veteraani aikanaan nukkuu pois, ei katoa vain ihminen. Katoaa elävä yhteys aikaan, jolloin Suomi oli olemassa vain siksi, että joku seisoi, valvoi, kesti ja selvisi.
Kansaneläkelaitoksen mukaan Suomen käymiin toisen maailmansodan aikaisiin sotiin ja sodanjälkeiseen miinanraivaukseen osallistui noin 600 000 miestä ja noin 100 000 naista. Yli 90 000 kaatui. Yli 200 000 vammautui. Jokaisen luvun takana oli nimi, koti, perhe ja elämä, joka ei koskaan palannut entiselleen.
Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Silloin aseet vaikenivat, mutta muistot eivät. Ne elivät ihmisissä, tarinoissa, katseissa ja hiljaisissa hetkissä.
Jälkipolville jää vastuu. Vastuu muistaa silloinkin, kun kukaan ei enää omin sanoin kerro, miltä nälkä tuntui, miten kylmä pelotti tai millaista oli odottaa rauhaa tietämättä, tuleeko huomista.
