Yksi on taas joukosta poissa – sotaveteraani Väinö Sammalkangas on kuollut

Suomalainen veteraanipolvi on jälleen menettänyt yhden jäsenistään. Rukajärven suunnan veteraani Väinö Sammalkangas on kuollut 102 vuoden iässä 10. maaliskuuta 2026 lyhyen sairastamisen jälkeen.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen mukaan Sammalkankaan poismeno tuli hänen läheisilleen osittain yllätyksenä. Korkeasta iästään huolimatta hän oli säilynyt hyväkuntoisena ja henkisesti virkeänä aivan viime aikoihin saakka. Hän nukkui pois rauhallisesti tiistaiaamuna Kannuksessa sijaitsevassa hoivakodissa, jossa oli käynyt kuntoutuksessa jaksoittain yli 35 vuoden ajan.

Veteraanin pojan, Jorma Sammalkankaan, mukaan isä menehtyi varhain aamulla rauhallisesti. Tämän jälkeen hänet tuotiin vielä kotiin, missä Nivalan seurakunnan kirkkoherra Sanna Jukkola piti arkun äärellä lyhyen muistotilaisuuden. Uutinen kosketti myös Rukajärven perinnetyötä tekeviä: Kiuruveden Rukajärvi-keskuksessa näyttelyä valmistellut talkooväki hiljentyi veteraanin muistolle.

Historiayhdistyksen mukaan Sammalkangas muistetaan rauhallisena ja lämminsydämisenä miehenä sekä ennen kaikkea rauhan miehenä. Hänen kirjoituksensa ja haastattelunsa heijastivat syvää toivetta ihmisyyden säilymisestä – sodan kokemuksista huolimatta ilman katkeruutta.

Nuorena rintamalle

Väinö Sammalkangas syntyi Toholammilla 27. syyskuuta 1923. Hänen lapsuutensa muuttui varhain, kun molemmat vanhemmat menehtyivät hänen ollessaan nelivuotias. Hän muutti tällöin Nivalaan tätinsä perheeseen.

Sammalkangas joutui rintamalle nuorena, ennen kuin oli täyttänyt kahtakymmentä. Hän palveli jatkosodassa Rukajärven suunnalla Jalkaväkirykmentti 14 konekiväärikomppaniassa partiointitehtävissä. Myöhemmin hän osallistui myös kenttäpartioihin Petsamossa yhdessä saksalaisten kanssa.

Hän muisteli myöhemmin pitkien jalkamarssien rasitusta:
yli puolentoista vuoden aikana matkat kuljettiin jalan, mikä tuntui raskaasti jaloissa.

Syksyllä 1944 Sammalkangas joutui mukaan Lapin sotaan, jossa suomalaiset taistelivat entisiä aseveljiään vastaan. Hän haavoittui Tervolassa 10. lokakuuta 1944.

– Sain osuman jalkaani ja selkääni, ja siihen taisteluni rintamalla päättyi, hän kertoi myöhemmin. Hän muisteli myös evakuointimatkaa, jolloin Oulun Toppilan valojen näkeminen toi toivoa: elämä jatkuisi.

Valoisa elämänasenne

Sammalkangas tunnettiin erityisesti myönteisestä elämänasenteestaan. Vielä yli satavuotiaana hän kannusti ihmisiä etsimään elämästä valoisaa puolta.

– Elämässä kannattaa aina etsiä valoisa puoli. Sillä tavoin ristiriidatkin ratkeavat parhaiten, hän totesi haastattelussa.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen tapasi Sammalkankaan viimeksi joulupäivänä 2025. Tuolloin veteraania haastateltiin sota-ajoista, ja hänelle annettiin lahjaksi yhdistyksen pöytäviiri – ele, joka kosketti häntä syvästi.

Sammalkangas oli yksi viimeisistä Rukajärven suunnan veteraanijäsenistä. Hänen poismenonsa muistuttaa jälleen siitä, kuinka nopeasti sotien kokeneet sukupolvet ovat poistumassa keskuudestamme.

Väinö Sammalkankaan siunaustilaisuus järjestetään Nivalan kirkossa 17. huhtikuuta 2026 kello 10.00 sotilaallisin menoin.