Tällainen oli joulu talvisodan pakkasessa – korsuissa yritettiin luoda joulumieltä, mutta vihollinen ei pitänyt taukoa

Talvisodassa joulu ei pysäyttänyt taisteluita, mutta perinteistä pidettiin kiinni ankarissakin oloissa. Jouluaatto vuonna 1939 ei tuonut rauhaa Suomeen. Siitä oli tullut yksi sotapäivä muiden joukossa. Talvisota oli alkanut vain viikkoja aiemmin, ja joulun lähestyessä taistelut jatkuivat ankarina pitkin Suomen itärajaa. Vaikka juhla oli ovella, sota ei pysähtynyt – mutta joulun merkitys ei kadonnut.

86 vuotta sitten suomalaiset viettivät joulua poikkeuksellisissa ja raskaissa oloissa. Mainilan laukaukset olivat marraskuun lopussa sysänneet liikkeelle sodan Neuvostoliittoa vastaan, ja joulukuuhun mennessä rintamat olivat vakiintuneet. Suomi kävi puolustussotaa puna-armeijan ylivoimaa vastaan, ja ensimmäisten viikkojen aikana onnistuttiin torjumaan hyökkäyksiä sekä saavuttamaan paikallisia voittoja, kuten Tolvajärvellä Laatokan pohjoispuolella.

Epävarmuus varjosti joulun odotusta

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalaisen mukaan joulua kohti mentiin epävarmoissa ja ahdistavissa tunnelmissa.

Monista kodeista puuttuivat isät, pojat ja veljet. Epätietoisuus tulevasta, pelko läheisten menettämisestä ja sodan päättymisen toivottomuus olivat osa jokapäiväistä elämää. Joulukuuhun mennessä taisteluissa oli kaatunut noin 4 500 suomalaista sotilasta – luku, joka muistutti sodan todellisuudesta myös juhlan kynnyksellä.

Joulua vietettiin keskellä sotaa

Vaikka sodan alkuvaiheen kiivaimmat taistelut olivat jouluaattoon mennessä osin hiipuneet asemasodaksi, joulupyhät eivät tuoneet aselepoa. Taistelut jatkuivat, ja jouluaatto oli rintamalla tavallinen sotapäivä.

Sotapäiväkirjojen merkinnät kertovat joulunvieton olleen hyvin vaihtelevaa. Joillakin rintamalohkoilla vihollisen tykistötuli saattoi hetkellisesti hiljentyä, kun taas toisaalla torjuttiin hyökkäyksiä ja tuhottiin vihollisen panssarivaunuja. Joulunpyhien aikana kaatui noin 400 suomalaista sotilasta.

Kuolemanpelko oli läsnä kaikkialla, mutta siitä huolimatta joulua pyrittiin viettämään.

Kuusia, kinkkua ja virsiä korsujen keskellä

Rintamalla joulu näkyi pieninä mutta merkityksellisinä tekoina. Korsuihin tuotiin joulukuusia, joita koristeltiin niukoista tarvikkeista huolimatta. Jossain päästiin joulusaunaan, ja osalle sotilaista tarjottiin juhla-ateriana kinkkua.

Aikalaislähteet kertovat myös jouluvirsistä, joita laulettiin taisteluiden lomassa. Tunnelma oli harras, surumielinen ja kaihoisa. Ajatukset kulkivat koteihin, perheisiin ja normaaliin elämään, joka tuntui kaukaiselta.

Sotilaspapit loivat toivoa pimeyteen

Talvisodassa sotilaille ei myönnetty lomia, eikä joulu tehnyt poikkeusta. Suurin osa vietti juhlan rintamalla, kaukana läheisistään. Tukea ja lohtua toivat sotilaspapit, jotka järjestivät hartaustilaisuuksia ja hiljentymishetkiä.

Sotilaspappien merkitys oli suuri. Talvisodan loppuvaiheessa palveluksessa oli yli 300 sotilaspappia – yli kolminkertainen määrä verrattuna ennen sotaa tehtyihin suunnitelmiin. Tämä kertoo hengellisen tuen valtavasta tarpeesta. Erityisesti jouluna monille oli tärkeää rukoilla rauhan ja läheisten puolesta.

Kirjeet olivat arvokkainta joululahjaa

Yhteys kotirintamaan säilyi kenttäpostin avulla. Joulun aikaan kirjeillä oli erityinen merkitys: ne olivat monille sotilaille kaikkein kaivatuin lahja.

Kirjeissä jaettiin arjen kuulumisia, huolia, toivoa ja ikävää. Niistä välittyivät ihmisten syvimmät tunteet – pelko, suru, rakkaus ja kaipaus. Kenttäpostin kautta lähetettiin myös pieniä joulupaketteja, joissa saattoi olla villasukkia, lämpimiä vaatteita tai kotileivonnaisia.

Talvisodan aikana kenttäpostissa kulki kymmeniä miljoonia lähetyksiä. Vaikka järjestelmä oli ajoittain ylikuormittunut, sen merkitys oli korvaamaton.

– Kenttäposti muodosti elintärkeän henkisen yhteyden etulinjan korsusta kotirintaman lieden ääreen. Kirjeyhteys kotiin oli yksittäisen taistelijan jaksamisen kannalta kultaakin kalliimpaa, Karjalainen tiivistää.

Joulu sodan keskellä

Talvisodan joulu oli ristiriitainen: täynnä pelkoa ja menetystä, mutta myös inhimillisyyttä, perinteitä ja toivoa. Vaikka taistelut jatkuivat, joulu muistutti siitä, minkä puolesta sotaa käytiin – kodista, rauhasta ja elämästä itsestään.