Kuolemaa halveksinut viestimies – Valter Sipiläinen nousi sankariksi kesän 1944 vetäytymistaisteluissa
Nuo vaasit hän teki Kaunialan Sotavammasairaalassa vuonna 1994.
Kesällä 1944 Suomen kohtalo oli vaakalaudalla. Neuvostoliiton suurhyökkäys vyöryi Syväriltä kohti Laatokan pohjoisrantoja valtavalla voimalla, ja suomalaisjoukot joutuivat käymään raskaita vetäytymistaisteluita jatkuvan paineen alla. Näissä taisteluissa nousi esiin nuori sotamies, jonka rohkeus ja kylmäverisyys tekivät lähtemättömän vaikutuksen niin taistelutovereihin kuin esimiehiinkin.
21-vuotias sotamies Valter Sipiläinen palveli Jalkaväkirykmentti 2:n riveissä taistelulähettinä. Viteleen, Rajakonnun ja Salmin ankarissa taisteluissa hän osoitti poikkeuksellista urheutta tilanteissa, joissa monet kokeneemmatkin sotilaat joutuivat äärirajoilleen.
Viteleen taistelussa Sipiläinen sai tehtäväkseen huolehtia joukkueensa patruunatäydennyksestä. Ammukset oli kuljetettava avoimen suon yli vihollisen jatkuvassa tulituksessa. Tehtävä oli hengenvaarallinen, mutta Sipiläinen suoritti sen epäröimättä. Samalla hän osallistui vihollisen hyökkäysten torjuntaan konepistoolilla ja pikakiväärillä, rohkaisten jatkuvasti muita miehiä pysymään asemissaan.
Kun osa sotilaista alkoi horjua vihollisen kovan painostuksen alla, Sipiläinen palautti järjestyksen omalla tavallaan. Hänen kerrotaan todenneen rauhallisesti:
”Jos ammun jonkun malliksi, niin sitten kai pysytte paikallanne.”
Lause kuvastaa osuvasti hänen määrätietoisuuttaan ja kykyään säilyttää toimintakykynsä kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa.
Salmin taisteluissa Sipiläisen maine kasvoi entisestään. Ollessaan matkalla ottamaan yhteyttä naapuriosastoon hän törmäsi yllättäen vihollisosastoon. Tilanteen sijaan, että hän olisi vetäytynyt, Sipiläinen hyökkäsi. Konepistoolillaan hän surmasi toistakymmentä vihollissotilasta ja suoritti tämän jälkeen alkuperäisen tehtävänsä loppuun asti.
Vain muutamaa päivää myöhemmin hän pelasti suomalaiskomppanian joutumasta mottiin. Tiedustelutehtävän aikana Sipiläinen havaitsi vihollisen vaarallisen sivustaliikkeen ja ryhtyi yksin vastatoimiin. Jälleen hänen kerrotaan tuhonneen yli kymmenen vihollista, mikä pysäytti hyökkäyksen ja antoi suomalaisille mahdollisuuden järjestää puolustuksensa.
Mannerheim-ristin nimitysperusteissa Sipiläistä kiitettiin erityisesti oma-aloitteisuudesta, tarmokkuudesta ja poikkeuksellisesta kylmäverisyydestä. Hänen toimintansa nähtiin esimerkillisenä koko rykmentille.
Näiden ansioiden vuoksi JR 2:n 1. komppanian taistelulähetti, sotamies Valter Sipiläinen, nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 178 joulukuun 21. päivänä 1944.
Karjalankannaksen Muolaassa tammikuussa 1923 syntynyt Sipiläinen oli maanviljelijäperheen poika. Hän työskenteli ennen sotaa kotitilallaan ja haavoittui sodan aikana kahdesti – ensin Syvärillä vuonna 1943 ja myöhemmin Lemetissä elokuussa 1944.
Sodan jälkeen hänen elämänsä jatkui rauhanomaisemmissa merkeissä. Hän asettui Forssaan, jossa viljeli omaa Ritarikallio-nimistä rintamamiestilaansa ja työskenteli samalla koneenhoitajana Finlaysonin muovitehtaalla.
Valter Sipiläinen kuoli joulukuussa 1995, vain 72 vuoden iässä. Hänen elämäntarinansa muistuttaa siitä, kuinka tavallisista suomalaisista nuorista miehistä kasvoi sodan keskellä poikkeuksellisia sankareita. Sipiläisen rohkeus, päättäväisyys ja kyky toimia ratkaisevilla hetkillä tekivät hänestä yhden Suomen viime sotien tunnetuimmista Mannerheim-ristin ritareista – miehen, joka ei antanut pelolle valtaa silloin, kun sitä eniten olisi ollut syytä tuntea.
