Tavallisesta jalkaväkimiehestä legendaksi – Valde Sorsasta tuli Marskin ritari numero 8
Suomen sodanajan historia tuntee lukuisia sankareita, mutta harvan tarina on yhtä karu, inhimillinen ja samalla poikkeuksellinen kuin Valde Sorsa. Hän ei ollut korkea-arvoinen upseeri eikä äänekäs johtaja. Hän oli tavallinen jalkaväkimies, yksi niistä sadoistatuhansista suomalaisista sotilaista, joiden harteilla koko armeijan eteneminen lopulta lepäsivät.
Kesällä 1941 parikymppinen orpopoika Kontiolahdelta suoritti asevelvollisuuttaan JR 7:ssä. Paperilla hänen ammattinsa oli maanviljelijä. Todellisuudessa hänestä kasvoi nopeasti yksi jatkosodan tunnetuimmista etulinjan taistelijoista.
Jalkaväki oli sodan armoton kivijalka. Se eteni metsissä, korsujen välissä ja konekivääritulen alla. Juuri siellä Valde Sorsa nousi esiin.
Ensimmäiset taistelut paljastivat nopeasti hänen poikkeukselliset kykynsä. Sorsa ei jäänyt odottamaan käskyjä taka-alalle, vaan johti miehiään hyökkäyksen kärjessä. Hänestä kerrottiin nopeasti tarinoita miehenä, joka vihollistulen alla nousi yksin ratkaisemaan tilanteita konepistoolin ja kasapanosten kanssa.
Pataljoonankomentaja Arvo Ahola kuvaili Sorsaa mieheksi, jolla oli ”veressään sotilaallisen toiminnan korkein teho”.
Jo 1. syyskuuta 1941 alikersantti Sorsasta tehtiin Mannerheim-ristin ritari numero 8. Hän nousi samaan joukkoon, jossa ennen häntä olivat olleet lähinnä korkea-arvoiset upseerit ja lentäjät. Tavallisesta korpraalista tuli koko kansan tuntema sotilas.
Silti Sorsa ei muuttunut. Häntä pidettiin vaatimattomana miehenä, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Kun media ja ihmiset halusivat kuulla sankaritarinoita, hän vähätteli itseään ja sanoi olleensa vain muita onnekkaampi.
Rintamalla hänen johtamistyylinsä oli suoraa ja karua. Kun miehet valittivat vaarallisista etuvartiotehtävistä, Sorsa tokaisi kuuluisasti:
– Turvat tukkoon jätkät.
Myöhemmin hänen alaisuudessaan palvellut Väinö Kinnunen muisteli, että Sorsan ohjeet sodankäyntiin olivat yksinkertaiset mutta tehokkaat: liiku matalana, toimi nopeasti ja pidä aina yhteys johtajaasi. Näihin neuvoihin kiteytyi koko etulinjan selviytymisen logiikka.
Valde Sorsan nimi yhdistyy erityisesti Tyrjän verisiin taisteluihin. JR 7:n hyökkäys Laatokan Karjalassa kohtasi kovaa vastarintaa, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä Sorsa murtautui vihollisen puolustukseen yhden sotamiehen kanssa. Pian koko seinä sortui ja puolustus hajosi.
Tyrjän taistelusta tuli yksi JR 7:n tunnetuimmista saavutuksista – ja Valde Sorsasta sen symboli.
Rykmentistä alettiin puhua nimellä ”Tyrjän rykmentti”. Nimen taustalla vaikutti rykmentin valistusupseeri, myöhemmin tunnettu akateemikko Matti Kuusi, joka loi rykmentille lähes myyttisen maineen.
Sodan keskellä syntyi legenda pienikokoisesta miehestä, joka kulki ensimmäisenä hyökkäykseen.
Mutta kuten niin monen suomalaisen sotilaan kohdalla, myös Valde Sorsan tarina päättyi liian aikaisin.
Kesäkuussa 1942, alle vuosi jatkosodan alkamisesta, Sorsa haavoittui kohtalokkaasti Ohdan lohkolla Leningradin edustalla. Myöhemmissä tiedoissa kuolinsyyksi kerrottiin tarkka-ampujan luoti, joka lävisti hänen keuhkonsa tämän naamioidessa taisteluhautaa.
Valde Sorsa kuoli 15. kesäkuuta 1942 kenttäsairaalassa.
Hän ei koskaan nähnyt sodan lopputulosta eikä sitä, kuinka hyökkäyksellä saavutetut alueet lopulta menetettiin. Hän jäi ikuisesti siihen hetkeen, jolloin Suomi oli suurimmillaan ja rintamalla uskottiin vielä voittoon.
Ehkä juuri siksi Valde Sorsan tarina elää edelleen. Se muistuttaa, ettei sankaruus aina näy arvomerkeissä tai juhlapuheissa. Joskus se löytyy hiljaisesta miehestä, joka vaaran hetkellä nousee ensimmäisenä ylös ja käskee muita seuraamaan.
Juttu on ilmestynyt alunperin Ilta-Sanomien Simo Häyhä ja 12 muuta sotien legendaa -erikoislehdessä maaliskuussa 2016
