Saksan armeijan toiminta Kemissa vuosina 1941 – 1944

Kun Suomen ja Saksan välille solmittiin ns. kauttakulkusopimus, Suomeen alkoi syksyllä 1940 tulla Vaasan ja Oulun kautta saksalaisia sotilaita, jotka matkasivat Rovaniemen kautta Pohjois-Norjaan. Myös Kemin kautta liikkui sekä maantie- että rautatiekuljetuksina iso määrä saksalaisia sotilaita, jotka eivät kuitenkaan tällöin majoittuneet Kemiin.

Kemissä oli vain pieni pysähdys. Saksalaisten autokolonnat liikkuivat pääosin yöaikaan, jolloin liikennettä oli vähän. Sensuurin vaatimuksesta suomalaiset sanomalehdet vaikenivat tyystin näistä kuljetuksista. Aluksi kuljetukset tapahtuivat vain pohjoisen suuntaan, mutta myöhemmin niitä alkoi tulla myös pohjoisesta päin. Tällöin lomalaisten lisäksi kuljetuksissa oli myös sairaita. Kuljetukset jatkuivat vuoden 1941 kevääseen asti. Kemiläiset eivät juurikaan asiaa noteeranneet.

Keväällä saksalaisia alkoi näkyä myös Kemin kaupunkikuvassa, kun kolonnat pysähtyivät vaikkapa syömään. Saksalaiset myös lauloivat reippaasti marssilaulujaan eivätkä muutenkaan salailleet paikalla oloaan. Kemin ravintoloissa vieraili saksalaisia upseereja virkistäytymässä.

Saksalaiset valmistelevat jo huhtikuusta 1941 alkaen yksiköidensä sijoittamista Kemin kaupungin ja maalaiskunnan alueelle. Ensimmäinen vuokrasopimus saksalaisten ja Kemin kaupungin välille solmittiin 23.4.1941 elintarvikevaraston ja -jäähdyttämön sijoittamiseksi Kemin alueelle. Alue oli jo tällöin ollut kolmisen viikkoa saksalaisten käytössä muutenkin. Aluetta laajennettiin myöhemmin kahdella uudella vuokrasopimuksella. Kemin maalaiskunnan (nykyisen Keminmaan) Kalkkimaahan saksalaiset suunnittelivat uutta varastoaluetta elintarvikkeiden sijoittamiseksi. Sinne piti tuoda Saksasta 300 tonnia olkia ja 515 tonnia heinää toukokuussa. Kesäkuun alkupäiviin mennessä Kemiin perustettiin useita bensiinivarastoja ja 18.6.1941 alkaen Kemiin alkoi saapua junan tuomina vaunukuormittain saksalaisten ajoneuvoja, parakkitarvikkeita, kattohuopaa ja kaikkea muuta heidän tarvitsemaansa tavaraa. Kemin ohi kulki yötä päivää saksalaisia autokolonnia ja sotilasjunia kohti Rovaniemeä. Kemin keskussairaalaan varattiin 400 potilaspaikka saksalaisia varten.

Keväällä 1941 tulleet saksalaiset siviilipukuiset henkilöt ja upseerit majoittuivat Kemin matkustajakoti Turistiin ja Kalevaan sekä Klubi-Hotelliin. Paikalla silloin ollut vähäinen miehistö asui vuokratuissa yksityisasunnoissa. Kesäkuun 6. päivästä alkaen SS-Kampfgruppe Nordin huoltojoukkojen johtaja ilmoitti seuraavat majapaikat: Stab Div. Nachschubführer 1.gr.Betriebsstoff-Kolonne Nachschubkompanie majoittuu Sauvosaaren kansakoululle; 1.-4.kl.Kw.-Kolonne, 2.gr.Betriebsstoff-Kolonne, 1.-3.Arl.-Kolonne, Schlächtereizug der Verw.-Dienste ja Rest.San-Kompanie majoittuu Karihaaran Kansakoululle; Verw.Dienste Suojalan juhlasaliin sekä Div.Nachschubführerin asiointitoimisto Hotelli Kalevaan. Kesällä alkoi myös saksalaisten oma rakennustoiminta vilkastua ja suomalaisille rakennusurakoitsijoille tuli isoja urakkasopimuksia. Pakkahuoneenkatu 11:een perustettiin 2.8.1941 saksalainen komendantintoimisto. Syksyllä 1941 perustettiin myös saksalainen asemakomendantin toimisto rautatieasemalle ohjaamaan saapuvia yksiköitä ja tavaratoimituksia niille kuuluviin sijoituspaikkoihin. Karjalahden kansakoulusta tuli saksalaisten kauttakulkukeskus. Sen piha-alueelle sijoitettiin ilmatorjuntayksikkö, jolla oli voimakkaat valonheittimet.

Kemi oli aikoinaan tunnettu vasemmistolainen kaupunki, jossa mm. kommunistijohtoisella Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuralla oli kesällä 1940 eräs suurimmista paikallisosastoistaan, jäsenmäärältään noin 900 henkilöä. Tämän johdosta kemiläisten suhtautuminen saksalaisiin oli hyvinkin ristiriitaista riippuen poliittisesta kannasta. Kuitenkaan Valtion Tiedotuslaitoksen, joka seurasi erityisesti kommunistien toimintaa, raporteista ei löydy kovinkaan paljon merkintöjä. Kemissä oli myös suhteellisen vähän suomalaisten ja saksalaisten välisiä satunnaisia kahinoita verrattuna esim. oikeistolaisempaan Rovaniemeen. Ideologiset antipatiat eivät tehneet rinnakkaineloa kemiläisille sen vaikeammaksi kuin rovaniemeläisillekään. Eniten tapauksia sattui vuonna 1943, silloinkin tilastojen mukaan vain 14. Kemin saksalaisessa komendantinvirastossa oli pantu merkille välikohtausten lisääntyminen: ”Kommunistiset ainekset olivat kiihottaneet suomalaisia hyökkäämään yksinään kulkevien saksalaisten kimppuun.” Näistä tapauksista saksalaiset vaativat selvitystä, sillä joinakin kertoina saksalaiset olivat ammuskelleet tai paljastaneet aseensa suomalaisia siviileitä tai järjestystehtävissä toimineita henkilöitä vastaan. Myös suomalaisilla oli puukkoja tai muita aseita joskus esillä. Suomalaisten viranomaisten mukaan nämä välikohtaukset liittyivät kuitenkin useimmiten mustan pörssin kauppaan tai alkoholin käyttöön kuin ideologisiin asioihin. Saksalaiset olivat myös huolissaan joidenkin heidän palveluksessaan olevien työntekijöiden poliittisesta luotettavuudesta.

Kemin lentokenttä ja sen ympäristö

Suomen valtion ja Kemin kaupungin kesken tehtiin 26.11.1936 sopimus, jonka mukaan Kemin kaupunki luovutti 54 hehtaarin alueen Lautiosaaren alueelta korvauksetta valtiolle, joka rakentaa sinne lentokentän, autojen pysäköimisaukion sekä lentokentälle johtavan tien. Pian tämän jälkeen 3.12.1936 aloitettiin lentokentän rakennustyöt, jotka jatkuivat keskeytymättä syksyyn 1939 asti. Vuonna 1939 lentokenttäaluetta laajennettiin kaksi kertaa 23 hehtaarin lisäalueilla. Pisin kiitotie oli 850 metrin pituinen ja kolme muuta 800 metriä pitkiä. Kiitotiet olivat sorapintaisia ja reuna-alueille kylvettiin nurmikkoa. Kesällä 1939 lentokenttä oli rakennettu valmiiksi ja ensimmäinen vuorolentokone laskeutui Kemiin 16.6.1939 klo 14.30. Sitä ennen oli jo muutamia pienkoneita vieraillut Kemissä. Avajaisjuhlaa vietettiin 18.6.1939 ja läsnä oli ennätysmäärä yleisöä, arviolta noin 8000 henkeä. Menestykseen lienee vaikuttanut lentonäytös. Aero Oy:n reittiliikenne reitillä Helsinki-Tampere-Vaasa-Kemi alkoi kesäkuussa 1939 ja jatkui talvisodan alkuun asti. Talvisodan jälkeen kesällä 1940 avattiin uusi 1300 kilometriä pitkä lentolinja Helsinki Tampere-Vaasa-Oulu-Kemi-Rovaniemi-Sodankylä-Petsamo. Petsamon kenttä oli Yläluostarin kenttä. Tämä reitti oli talvitaukoa lukuun ottamatta käynnissä aina 21.6.1941 asti, jolloin Pohjois-Suomen kentät otettiin Saksan Luftwaffen käyttöön.

Kemin lentokenttä oli elokuun 1941 loppuun asti suomalaisten hallinnassa ja käytössä, vaikkakin Suomen puolustusministeriö vuokrasi sen Saksan ilmavoimille jo 1.8.1941 alkaen. Luftgaustab Finnland otti kentän ja sen ympäristön hallintaansa. Huollon järjestäminen oli Kemissä parempien liikenneyhteyksien takia helpompaa kuin Rovaniemellä. Kirjallinen vuokrasopimus tehtiin takautuvasti kuitenkin vasta 2.4.1943 niin kuin Rovaniemelläkin. Aluksi Organisaatio Todtin miehet kaivoivat kaapeliojia, asensivat kiitoratojen merkinantolaitteita ja tekivät sähkö- ja puhelintöitä. Suomalaiset armeijan linnoituskomppaniat pidensivät kiitoratoja. Kesän lopulla heidän tilalleen tuli Luftwaffen rakennuskomppania. Myöhemmin Kemin lentokentän pääkiitotietä jatkettiin aina 1700 metrin pituiseksi. Kiitotien leveys oli 60 metriä. Kentän läheisyyteen saksalaiset rakensivat viestikeskuksen puhelinlinjoineen. Lentokentälle rakennettiin kiitoteiden lisäksi lentokonehalleja, korjaamoita, varastoja ja majoitusparakkeja, kaikkiaan yli sata rakennusta. Vuosina 1942 – 1944 lentokentän ympäristöön rakennettiin majoitus-, huolto ja varastoalueita tuhansien miehien tarpeita varten. Kemin lentotukikohdassa oli vuosina 1941 – 1944 keskimäärin noin 70 lentokonetta ja hieman yli 1000 miestä pysyvästi. Vuoden 1943 tietojen mukaan kenttä oli tarkoitettu kolmelle laivueelle eli noin sadalle koneelle ja kiitotiet oli hyvin tehty. Kemin lentokenttä oli toimintakelpoinen kuljetuskoneille, pommikoneille, hävittäjille ja Stuka-syöksypommittajille ja se oli Luftwaffen suurin huolto- ja varikkopaikka Lapissa. Tukikohdan lentokonevahvuus vaihteli suuresti, mutta elokuussa 1944 siellä oli koneita enemmän kuin koskaan. Vahvuudessa oli silloin mm. 38 Ju 87- ja Arado Ar -66 -konetta ja lisäksi kuljetus-, ym. lentokalustoa. Lentotukikohdan lähipuolustusvahvuus oli 750 sotilasta, joskin sirpalesuojat olivat puutteellisia. Tukikohdan oman majoitustarpeen lisäksi Kemissä oli kauttakulkua varten noin 6000 majoituspaikkaa. Kentän läheisyyteen saksalaiset rakensivat myös viestikeskuksen puhelinlinjoineen.

Lähtiessään syksyllä 1944 saksalaiset tuhosivat lentokentän kiitoratoja ja mm. taustalla näkyvän lentokonehallin.

Lentokentälle rakennettiin ainakin 14 pientä lentokonehallia ja yksi iso n. 25 x 40 metrin halli. Lisäksi siellä oli lentokoneiden kompassien kalibrointipaikka. Lentokoneita kentällä oli yleensä muutamia kymmeniä määrän vaihdellessa sotatilanteiden ja siirtojen takia. Eri aikoina siellä oli Junkers Ju -88 pommituslaivue ja tiedusteluyksikkö, Heinkel He 111 -pommituskonelentue, Junkers Ju-52 -kuljetuskoneyksikkö, Junkers Ju-87 (Stuka) -yksiköitä, Dornier Do 24-, Arado Ar-66 ja Ar 199 -meripelastusyksiköiden koneita. Yöpommituksia harjoiteltiin Kemin edustalla Välikarissa vuonna 1944. Sota-aikana saksalaisten toiminta Kemin lentokentällä oli erittäin vilkasta. Pommituslennot suuntautuivat Neuvostoliiton Muurmannin rautatielle, joka oli tärkein kohdealue. Pommikoneet nousivat ilmaan peräkkäin hyvin lyhyin väliajoin ja kerääntyivät Simon yläpuolelle yhteen ja lähtivät sitten yhdessä matkalle. Kemin lentokentällä toimivat ainakin seuraavat yksiköt: I. / Kampfgeschwader 30, II. / Kampfgeschwader 30, 8. / Kampfgeschwader 30, 1. / Aufklärungsgruppe 22, I. / Kampfgeschwader 26 ja Sanitäts-Flugbereitschaft 8.

Lentokentällä oli luonnollisesti myös ilmatorjuntayksikkö, jonka käytössä oli vuoden 1943 lopulla 12 kpl 88 mm:n tykkejä ja joitakin kevyempiä ilmatorjuntatykkejä. Saksalaisilla oli vuoden 1944 aikana laaja hajauttamissuunnitelma venäläisten pommitusten pelossa. Sitä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa kuin pieneltä osin ennen Suomen irtautumista sodasta. Jatkosodan aikana Kemin kaupunki kuitenkin säästyi pommituksilta eikä se muutenkaan joutunut sotatoimien kohteeksi. Ennen vetäytymistään Kemistä saksalaiset tuhosivat kiitotiet ja suurimman osan rakennuksista. Uuno Hannula kertoi päiväkirjassaan, että lentokentän räjäytykset alkoivat 4.10. klo 17. Vielä vuonna 1966 kentän lähistöltä löytyi 500 kilon lentopommi.

Marraskuussa 1941 Saksan Luftwaffen ylin Suomessa ollut esikunta, Gefechtstab Luftlotte 5, tuli Kemiin. Luftwaffen esikunta toimi lastenkodissa Vilmilässä. Lastenkodissa oli myös upseerikerho ja joitakin upseereja asui talon huoneissa. Lastenkoti paloi kosteiden juhlien seurauksena huhtikuussa 1942. Sen tilalle rakennettiin kaksikerroksinen tirolaistyylinen hirsirakennus, joka myös onnistuttiin polttamaan maan tasalle. Kolmas esikuntarakennus oli sitten tavallinen iso esikuntakäyttöön tehty parakkirakennus, jonka saksalaiset polttivat lähtiessään syksyllä 1944.

Tutkija Pauli Sutelan tekemien arkisto- ja haastattelututkimusten ansiosta tiedetään, että Vilmilään rakennettiin lisäksi asunto- ja varastoparakkeja, autohalleja ja muutamia baijerilaistyylisiä hirsitaloja. Upseereiden asunnoiksi vuokrattiin myös lähellä olevia omakotitaloja. Luftlotte 5:n ylipäällikön kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpffin ja hänen palveluskuntansa asunto sijaitsi myös alueella. Suomalaiselta omistajalta vuokrattu talo muutettiin saksalaistyyliseksi ja sen pihalle rakennettiin lämmitettävä kasvihuone. Syksyllä 1943 talon pihalle rakennettiin maanalainen pommisuoja, jossa oli vesijohdot, viemärit ja kaakeloitu kylpyhuone. Marraskuussa 1943 Stumpffin tilalle uudeksi ylipäälliköksi tuli kenraali Josef Kammhuber.

Lentokentän pohjoispuolelta Kemin maalaiskunnan Lautiosaaresta Luftwaffe vuokrasi myös yksityisten maita. Kesästä 1941 alkaen Lautiosaaren alueella rakennettiin teitä, asunto- ja varastoparakkialueita, bensiini-, hiili- ammus- ja pommivarastoja, ilmatorjuntabunkkereita, harjoituskenttiä, ampumahautoja, 2,5 km:n pituinen kenttärata, korjaamo- ja huoltamohalleja, lentokonesuojia ja -halleja, soranottopaikkoja, kivilouhimoita ja betonisia asemia. Pommivarastosta Akkunusjoen rannalta johtivat rullaustiet lentokentälle. Ampumaharjoituksia saksalaiset pitivät ampumaradalla ja Akkunusjoen paloaukealla.

Lentokentällä tai sen lähellä oli vuodesta 1942 alkaen myös tutka-asema, jonka koodinimi oli ”Kiebitz”. Tämä asema siirrettiin 25.9.1944 Purnumukkaan. Lentoliikenteen radiopeilausasemat rakennettiin Pölhöön, Juokualle ja Murhaniemelle, lähiliikenneasemat Vilmilään, Laurilaan ja Pajusaareen. Rytikarissa oli viihdeohjelmistoon tarkoitettu radioasema. Lentokentän töissä oli suomalaisia palkattuja työntekijöitä ja sotavankeja. Kentän ympäristöön rakennettiin 1943 – 1944 sahoja, voima- ja paloasemia ja kasattiin lautatarhoja. Lentokentän taakse suunniteltiin myös ison sotilaiden lepokeskuksen rakentamista. Sen rakentaminen jäi toteutumatta sodan käänteiden vuoksi.

Muut toimipisteet kuten ampumatarvikevarikko, sotasairaalat, kenttäpostitoimisto, radioasemat, sotavankileirit ja huoltokeskus, jossa olivat kenttämakasiinit, Luftwaffe sijoitti eri puolille Kemin kaupunkia ja osin maalaiskunnan alueelle. Vuoden 1941 loppupuolelta alkaen Luftwaffen sotasairaalana toimi Paattion kansakoulu. Kaupungin lihantarkastamo oli myös heidän käytössään.

Karihaaran koulun piha-alueelle Luftwaffen Feldbauamt Kemi teki 16.2.1942 suunnitelman parakkialueen rakentamiseksi. Alueelle piti rakentaa miehistön asunto-parakki/kanttiini ja toinen kuljettajien asuntoparakki miehistölle, keittiöparakki, kanttiini, käymälä, kolme moottoriajoneuvohallia, autotarvikevarasto ja vaatetus- ja tarvikeparakki Luftwaffen ilmatorjunta yksikön esikunnalle Stab schwere Flak-Abteilung 641 (kenttäpostinumero L06289). Karjalahden koululle ja sen alueelle Luftwaffen Feldbauamt Kemi majoitti yksikön 1. Kompanie Luftwaffen-Bau-Bataillon 9/XII (kenttäpostinumero L25750). Koulun lisäksi miehistöä majoitettiin koulun lähelle rakennettaviin kahteen majoitusparakkiin. Lisäksi alueelle rakennettiin käymälät ja työjärjestö R.A.D.:n yhteisökotiparakki.

Kemin lentokentän tyhjentäminen aloitettiin syyskuun alkupäivinä 1944. Ilmeisesti Kemin lentokentältä lähti 6.10.1944 rakettiohjuksilla varustettu nelimoottorinen Focke-Wulf FW 200 C-8, joka ampui rakettinsa Tornion Pirkkiössä olevia suomalaisia maihinnousun tehneitä joukkoja kohti. Suomen ilmavoimat otti kentän haltuunsa 9.-10.10.1944. Sodan jälkeen nimismiehet ja arvioimislautakunnat joutuivat tekemään selvityksen saksalaisten parakeista ja omaisuudesta valvontakomissiota varten. Vilmilän lastenkodin alueelle jäi ehjiksi viestivarasto, varastoparakki, koju, kolme asuinparakkia ja toimistoparakki. Asuinparakit olivat levyparakkeja, muut lautaparakkeja.

Lentokentän alueelle jäi ehjäksi neljä suomalaisten parakkia, jotka olivat olleet saksalaisten käytössä ja 22 saksalaisten omaa parakkia tai muuta rakennelmaa. Näissä parakeissa oli ollut seuraavanlaista toimintaa: Kolme levyparakkia oli esikunnan käytössä. Lisäksi alueella oli lautarakenteinen hevostalli, kaksi levyparakkiruokalaa, kaksi lautaparakkiruokalaa, kolme lautaparakkivarastoa, yksi levyparakkisairaala (8 x 30 metriä), lautaparakkimyrkkyvarasto, kaksi lautaparakkisaunaa, lautaparakkipumppusuoja, sekä seuraavat levyparakit, joita olivat kaksi sotilaskotia, varusvarasto, muuntajarakennus, autotalli, tekninen varasto, esikuntakomppanian parakki, työhuoneparakki, majoitusparakki ja moottorivarasto. Sotilaskodit olivat kooltaan 6,5 x 31 metriä ja 6,5 x 20,8 metriä. Isoin ruokala oli kooltaan 12,5 x 41,9 metriä, mikä lienee ollut alueen isoin parakkirakennus.

Kemin kaupungin ja esikaupunkien alue

Heerin eli maavoimien esikunta sijaitsi Rovaniemellä, mutta Kemissä oli huoltojoukkojen komppania (Betreuungs-Kompanie) ja asemapaikka (Betreuungsstelle), sotasairaala, kaksi sotilaskotia ja kenttäpostitoimisto. Huoltojoukkojen toimintaan kuului elintarvikejäähdyttämö, erilaiset materiaalivarastot, autokorjaamot, hevosvarikko ja hevossairaala. Sairaalajuna, jonka henkilökuntana oli sekä suomalaisia että saksalaisia lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lääkintämiehiä, toi Kemiin ja Tornioon haavoittuneita. Junan sijoituspaikkana oli aluksi Rovaniemi, mutta 9.3.1942 alkaen Tornio. Kun juna myöhemmin 1942 siirrettiin Karjalan Kannakselle, potilaita tuotiin Kemiin kuusimoottorisella vesilentokoneella.

Kemin julkisista rakennuksista useimmat joutuivat heti jatkosodan alussa Saksan sotavoimien käyttöön niin kuin mm. Rovaniemellä. Kemistä tuli Rovaniemen ohella tärkein saksalaisten sotasairaalakeskus (Kriegslasarett 1/521) Pohjois-Suomen alueella. Sotasairaaloita oli toki muuallakin Lapin alueella, mm. Ivalossa. Suomalaisia sairaanhoitajia ja muuta lääkintähenkilökuntaa oli saksalaisten palveluksessa Kemissä iso määrä. Ainakin syksyllä vuonna 1941 heille kuuluvien majoituskorvaussaatavien kanssa oli jostain syystä suuria ongelmia, kun saksalaisten muuten tehokas hallinto-organisaatio tökki pahasti.

Kemin yhteislyseo toimi saksalaisten sotasairaalana. Sen edustalla oli myös sankarihautausmaa ja piha-alueella ainakin neljä saksalaisten parakkia.

Vuokrasopimuksella, joka laadittiin 15.6.1941, saksalaiset saivat haltuunsa sotasairaaloiksi ensin Kemin ammattikoulun (250 paikkaa) ja Kemin keskuskansakoulun (450), myöhemmin Kemin lyseon (550), Työkeskus Toivolan (250), apukoulun (100), Kemin Pirtin (200), Kemin työväentalon (180) ja yleisen sairaalan (400). Saksalaisten majoitukseen vuokrattiin Karjalahden kansakoulu (250 henkilöä), Klubi-Hotelli (30), Matkustajakoti Turisti (30) ja Matkustajakoti Kaleva (30). Kalevassa oli lisäksi saksalainen sotilaskoti. Kemin kaupunki vuokrasi 19.11.1941 alkaen saksalaisille Sauvosaaren keskusurheilukentän, jonne rakennettiin 10 sairaalaparakkia. Näissä oli yhteensä 500 paikkaa sairaille ja haavoittuneille. Samana päivänä vuokratulle Ruutinrannan pallokentälle rakennettiin sotasairaalan vaatevarasto.

Tiihosen perikunnan talossa oli saksalaisten vaatekorjaamo ja elokuvateatteri Kivalossa oli joinakin päivinä saksalaisille varattuja elokuvanäytäntöjä. Helmikuussa 1942 saksalaisille vuokrattiin Syväkankaalta neljä ns. ruotsalaistaloa upseereiden asunnoksi. Kemi Oy:ltä vuokrattiin Karihaarasta huoneistoja saksalaisten asunnoiksi ja kenttäpostitoimiston käyttöön sekä virkamieskerho kokonaan Luftwaffen sotasairaalaksi. Upseereita asui lisäksi yksityisten vuokraamissa asunnoissa. Helmikuussa 1942 kaupungintalon ja rautatieaseman väliseltä alueelta saksalaiset vuokrasivat alueen kenttäpostitoimistoa varten ja tenniskentän vierestä alueen hevosvarikkoa varten. Kemin rautatieaseman läheltä saksalaiset vuokrasivat myös valtion maita sotilaskäyttöön. Kemissä toimi myös kenttäpostivirasto Feldpost Amt 228.

Kaupungintalon katolta otettu valokuva, jossa Kemin asema ja sen edustalla olleita saksalaisten tuhoamia omia parakkeja (1944).

Syksyllä 1941 saksalaisille vuokrattiin Hahtisaaren ja Kiikelin väliltä vesialue meripelastus- ja torpedovesitason käyttöön ja Hahtisaaren pohjoisrannalta alue sen varaosaparakkia ja miehistön asuinparakkia varten. Hahtisaaren ranta-alueilta saksalaiset vuokrasivat alueita polttoainesäiliöitä ja vesilentokoneiden korjaushallia varten. Ajoksen satama-alueelta kaupunki vuokrasi saksalaisille helmikuussa 1942 viisi asuntoparakkia ja hevostallin. Muutoin Kemin satama ei ollut tarpeeksi syvä saksalaisten isompaan käyttöön, eikä syväsatamaa ehditty saada tehtyä ennen sodan päättymistä. Vallitunsaareen saksalaiset perustivat sota- ja rangaistusvankileirin, jossa oli yleensä noin 700 vankia kerrallaan.

Kemin satama-aluetta, jota saksalaiset ehtivät jonkun verran tuhota (1944).

Pajusaaren pohjoispäästä Kemi Oy antoi vuokralle maa-alueen saksalaisten radioasemaa varten. Puolustusministeriö otti pakko-otolla haltuunsa Nobel Standard Oy:n ja Shell Oy:n isot polttoainesäiliöt ja luovutti ne Saksan sotavoimien käyttöön. Kun saksalaisten rakennustoiminta edistyi, he luovuttivat vuoden 1942 loppupuolella ja vuoden 1943 aikana ammattikoulun, Karjalahden ja Karihaaran kansakoulut takaisin suomalaisten käyttöön. Saksalaiset varasivat Kemistä majoituskapasiteettia kauttakulkua varten noin 6000 henkilölle. Kemin kaupungin alueella olleiden saksalaisten vuokraamien parakkialueiden ja rakennusten tiedot, jotka on edellä olevassa osiossa lueteltu, perustuvat tutkija Pauli Sutelan tekemiin arkisto- ja haastattelututkimuksiin.

Luftwaffe vuokrasi joskus vuoden 1943 kevään tai kesän aikana ilmeisesti Kemi Oy:n Pajusaaren sulfiittispriitehtaalta laboratorion, joka oli Lufttanklager Berlin L14401:n alainen laboratorio. Kenttäpostinumero viittaa kentän saksalaiseen johtoyksikköön, joka oli tuolloin Fliegerhorst-Kommandantur A 214/III Kemi (10.1942 – 1.4.1944) ja sittemmin nimeltään Fliegerhorst-Kommandantur A(o) 109/III Kemi (1.4. – 10.1944). Laboratorion tehtävänä oli kaiketi tutkia sulfiittispriin soveltuvuutta lentokoneiden poltto- ja voiteluaineina erityisesti talviolosuhteissa. Sulfiittispriitä valmistettiin sota-aikana lukuisissa suomalaisissa tehtaissa pääasiassa Suomen puolustusvoimien tarpeisiin mm. polttoaineeksi. Saksalaisille sitä tuskin meni paljoakaan, jos yhtään. Kemi Oy:n sulfiittispriitehdas valmistui vuonna 1942 ja avattiin tuotannolle maaliskuussa 1943 ja se toimi jonkin aikaa vielä sodan jälkeenkin. Saksalaisten laboratorio, joka oli todennäköisesti täysin erillinen laitos, sai varmaankin materiaalinsa Kemi Oy:ltä, mutta muutoin Kemi Oy:llä tuskin oli paljonkaan tekemistä tämän laboratorion kanssa muuten kuin siten, että se sai hyvät vuokratulot vaikeina aikoina. Kemi Oy:n toimintakertomuksissa ei asiasta mainita sanallakaan. Laboratorion toiminta lienee loppunut viimeistään elokuun loppupuolella 1944.

Kemin vuonna 1903 valmistunut rautatieasema säilyi särkyneitä ikkunoita lukuunottamatta varsin ehjänä. Ratapihalla olevat rautatiekiskot kärsivät vaurioita pommituksissa.

Kemin Pikku-Berliini sijaitsi Hepolan kaupunginosan pohjoispuolella. Satamankankaalla on vielä poteroiden ja taisteluhautojen jäänteitä. Se oli Pikku-Berliinin tukikohdan harjoittelualue. Nimismiehen tai arvioimislautakunnan vuonna 1945 tekemässä selvityksessä valvontakomissiota varten, Kemin varsinaisen kaupungin osalta todettiin seuraavia asioita liittyen saksalaisten parakkeihin. Yhteislyseon pihalle jäi neljä parakkia, joista yksi oli keittiö- ja yksi varastoparakki sekä kaksi asuntoparakkia. Urheilukentän ympäristöön jäi täisauna ja yksi asuntoparakki. Apukoulun pihalle jäi keittiöparakki. Hahtisaareen ja yleisen sairaalan alueelle jäi kaksi varastoparakkia. Ammattikoulun alueelle jäi täisauna. Keskuskansakoulun pihalle jäi kaksi asuntoparakkia, täisauna ja tavallinen sauna. Valion meijerin luo jäi toimisto/varastoparakki. Rautatieaseman ja Valion väliselle alueelle jäi asuntoparakki, varastoparakki, sauna, autotalli ja käymäläparakki. Kaikki nämä parakit olivat joko kiinteitä tai siirrettäviä levyparakkeja paitsi kolme viimeksi mainittua olivat kiinteitä lautaparakkeja.

Valvontakomissiolle tehdyssä raportissa Kemin esikaupunkialueella olevia jotakuinkin ehyitä parakkeja oli seuraavasti. Seurakunnan Työkeskus ”Toivolassa” oli yksi asuntoparakki, ”Suojalassa” oli asunto/varastoparakki, ”Väinölässä” kaksi autohallia ja autokorjaamo ja Karihaaran virkamieskerhon pihalla asunto/keittiöparakki. Nämä kaikki olivat kiinteitä levyparakkeja. Vallitunsaareen jäi viisi vajaa, yksi varasto (kiinteä levyparakki), kaksi saunaa, yksi keittiöparakki (kiinteä levyparakki) ja neljä asuinparakkia (kiinteitä levyparakkeja). Osan parakeistaan saksalaiset tuhosivat itse ja säilyneet parakit otettiin armeijan, eri valtion ja Kemin virastojen, Lapin tie- ja vesipiirin, Sotasaalisosaston ja joidenkin yritysten, kuten Kemi Oy:n, Pohjolan Liikenteen ja Cyklop Oy:n sekä mm. Suomi-Neuvostoliitto -seuran käyttöön. Yksi toisensa jälkeen parakit on purettu tai myyty rakennustarvikkeiksi 1940-luvulta alkaen. Nykyään Kemin lentokentän takamaastosta löytyy saksalaisten tukikohdan raunioita samoin kuin rakennuksen pohjia ja maanalaisia tunneleita. Rovan uuden asuinalueen vieressä oli usean kymmenen neliömetrin suuruinen betonilaatta, joka on ilmeisesti toiminut saksalaisten ilmatorjuntatykin alustana.

Kalevi Mikkonen, historiantutkija ja koulutukseltani filosofian lisensiaatti (FL). Hän on julkaissut tutkimustuloksia, valokuvia ja kertomuksia Lappiin liittyen.