Keijo Kuusela piilotteli etsintäpartiota suossa korren läpi hengittämällä

Hävittäjälentäjänä palvellut huippukiekkoilija Keijo Kuusela näki toukokuussa 1944 ainoaksi mahdollisuudeksi törmätä koneellaan punahävittäjään. Laskuvarjolla pelastautunut mies piilotteli venäläistä etsintäpartiota vedessä hengittämällä korren läpi. Kuuselan vanhemmat luulivat poikansa kuoleen, mutta tämä palasi sotavankeudesta nälkiintyneenä ja alkoi menestyä kaukalossa.

Vänrikki Keijo Kuusela palveli Hävittäjälentolaivue 28:ssa joka oli siirtynyt Itä-Karjalaan. Pääkenttänä oli Hirvas. Kuusela lähti 8. toukokuutta 1944 tiedustelulennolle Morane-Saulnier hävittäjällä. Hän kohtasi venäläisten amerikkalaisvalmisteisia Bell P-39 Airacobria, jotka olivat kova pala vanhentuneille ja hitaamalle Moranelle.

Suomen armeijan Morane-Saulnier-hävittäjiä Latvan lentokentällä syyskuussa 1943. Tällaisilla koneilla Keijo Kuuselakin lensi. (KUVA: SA-KUVA)

Kuusela ampui alas yhden Airacobran, ilmavoitto oli hänen uransa ainoa. Sen jälkeen vänrikki päätyi rajuun ratkaisuun.

”Keijo kertoi minulle huomanneensa, että vastustaja on ylivoimainen. Hänelle ei jäännyt muuta mahdolloisuutta kuin lentää päin venäläistä konetta. Samalla hän hyppäsi laskuvarjolla” Kuuselan leski Irene Kuusela, 83, muistelee.

Kuusela joutui pelastautumaan vihollisen puolelle. Hän päätti vältellä kaiken keinoin etsijöiltä.

”Keku muisteli kerran , että hän oli veden alla suossa ja hengitti korren kautta”, HPK:n riveissä pitkän kiekkouran tehnyt Hilpas Sulin, 87, kertoo. Etsijöiden karttelu onnistui tiettävästi parin päivän ajan.

”Hän oli piilossa vähän aikaa, mutta arvasi, että hänet löydetään”, Irene Kuusela tuumi.

Kantakorttimerkintöjen mukaan Keijo Helmer Kuusela katosi sotalennolla 8. toukokuuta 1944 ja joutui vangiksi lähellä Vytegran kaupunkia joka on noin 15 kilometriä Äänisestä etelään.Irene Kuusela ei ole kuullut aikaisemmin Keijon vangitsemispaikkaa eikä sitäkään, että hänen miehensä oli ollut Tserepovtsin vankileirillä, 325 kilometriä etelään Vytegrasta. Lisäksi kiekkoilija oli virunnut vankilassa Sorokassa Vienanmeren rannalla. Matkaa Vytegrasta sinne on 514 kilometriä.

”Hän kertoi, ettei ruokaa ollut ja pidettiin kauheassa janossa. Keijo oli nuollut sellin seiniä. Jano oli kuulema pahempi kuin nälkä”, Irene Kuusela kuvailee.

Keijo oli valittanut naisvartijoiden olleen miehiä säälimättömämpiä.

”Keijo osasi venäjää. Se pelasti hänen henkensä”, leski arvioi.

Keijo Kuuselan kohtalosta ei saatu mitään tietoa kotimaahan. Vanhemmat olivat varmoja, että heidän poikansa oli kuollut.

Kuusela palasi sotavankeudesta 13. joulukuuta 1944. Hän oli laihtunut noin 50-kiloiseksi. 170-senttinen kiekkoilija painoi normaalisti 65 kiloa. Kerrotaan, että Kuusela näki Hämeenlinnan hautausmaalla oman hautakivensä. Tästä vaiheesta ei kuitenkaan löydy enää mitään todisteita.

”Kysyin joskus, voisiko hän kertoa niistä ajoista. Hän sanoi, että ne ovat vanhoja asioita. Ei niistä puhuta”, Irene Kuusela huokaa.

Palattuaan Suomeen Keijo Kuusela kuntoutui yllättäen nopeasti ja pelasi jo tammikuussa 1945 SM-sarjaa Tarmon paidassa. Tarmo sai hopeaa ja Kuusela voitti maalipörssin.

Ketju Ka-Ku-Sa (Matti Karumaa, Keijo Kuusela ja Eero Salismaa) oli hämeenlinnalaisten tehokas ja pelätty ykkösnyrkki. Kolmen perättäisen hopean jälkeen Tarmosta leivottiin mestari 1948 ja -49. Eero ”Luiro” Salisma siirtyi HPK:n riveihin kauden 1949 jälkeen. Hänen tilalleen Tarmon ykkösvitjaan tuli Esko Tie. Legendaarinen kirjaunyhdistelmä ”Ka-Ku-Ti” oli valmis.

”Ketjun tehtäväjako oli selvä. Keijo oli rakentava pelaaja, taitava lustelija ja hyvä mailankäsittelijä. Karumaa oli kookas jäsikkä ja maalintekijä. Esko oli kolmantena lenkkinä. Hänestä tulee mieleen nykyäjankin työteliäät laiturit, jotka haastavat vastustajien puolustajat ja riistävät kiekkoja”, Esko Tien poika Kaarle Tie pohtii.

Suomi pelasi Oslon talviolympialaisissa 1952 tällä joukkueella. Keijo Kuusela on toinen oikealta takarivissä. (KUVA: IRENE KUUSELAN ARKISTO)

Hän ihmettelee, miksi aikansa paras ketju rikottiin, kun 1952 valittiin maajoukkuetta Oslon olympiakisoihin. Esko Tie pudotettiin viimeisenä joukkueesta.

59 maaottelun mies Kuusela voitti urallaan kaksi suomenmestaruutta, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia. SM-sarjan maalikuningas hän oli kolme kertaa ja pistepörsiin ykkönen kahdesti. Viimeisen kauden mestaruussarjassa Keku pelasi 1958-59.

HPK pudotti Tarmon syksyllä 1959 karsinoissa suomensarjaan. Legendaarinen seura ei koskaan enää palannut huipulle.

Hampurilaissyntyinen Irene Kuusela (o.s. Wieland) koki pikkutyttönäkesällä 1943 operaatio Gomorrahin eli brittien ja amerikkalaisten toteuttamat terroripommitukset, jotka veivät jopa 40 000 hampurilaisen hengen.

”Äiti makasi päälläni suojatakseenminua lentäviltä lasinsirpaleilta. Itse muistan vain koneiden jyryn, pommien vihellykset ja paukkeen sekä äidin kamalan huudon, kun häntä sattui selkään”, Irene Kuusela kertoo.

Hän tuli töihin Hämeenlinnaan vuonna 1957. 36-vuotias Keijo Kuusela oli nähnyt 17-vuotta nuoremman Irenen keilahallissa ja kertonut muille menevänsä naimisiin neitosen kanssa. Hieman myöhemmin Kuuselasta tuli erinäisten vaiheiden jälkeen Irenen tennisopettaja. Eikä aikaakaan, kun kiekkolegenda kosi Ireneä.

”Sanoin, etten mene naimisiin kanssasi. Sinähän olet yhtä vanha kuin isäni. Ei siitä tule mitään”, Irene Kuusela nauraa.

Pari meni kihloihin jouluaattona. Kultaseppä Matti Karumaa teki kihlasormukset. Myöhemmin Irene ja Keijo vihittiin.

”En ollut koskaan nähnyt Saksassa jääkiekkoa. Hampurissa oli yksi tekojäärata, jossa vanhat herrat pelasivat curlingia. Radalla sai myös luistella.”

Hämeenlinnassa Irene oppi käymään lätkämatseissa vanhalla Kiekkostadionilla.

”Keijosta ei tullut valmentajaa. Luiro oli valmentajatyyppi, Keijo ei.”

Kun Keijo Kuusela pääsi 1980 eläkkeelle, perhe päätti muuttaa Saksaan. Uudeksi kotipaikaksi tuli 3 000 asukkaan Glashütten, joka sijaitsee 32 kilometrin päässä Frankfurt am Mainista.

Keijo Kuuselan eläkepäivät jäivät yllättävän lyhyiksi.

”Hän hieroi aina nilkkaansa, siihen oli sattunut jääkiekkoilussa. Sanoin, että olisikohan syytä mennä lääkäriin. Keijo ilmoitti, ettei lääkäri tiedä mitään. Hän itse tietää”, Irene Kuusela kertoo.

Hänen mukaansa Keijolla lähti jalasta verihyytymä liikkeelle ja meni sydämen läpi tuhoten keuhkot.

”Lääkäri sanoi, että Keijo on tosi vakavasti sairas. En tajunnut, että hän kuolee.”

Keijo Kuusela sai kohtalokkaan kohtauksen kotonaan ja menehtyi 63-vuotiaana sairaalassa Bad Soden am Taunuksessa 27. huhtikuuta 1984.

Urheilulehti 16/22