Tammikuu 1940
Raatteen tien ihme
Uudenvuoden päivänä 1940 heikosti varustettu Suomi oli vastustanut puna-armeijan vyörytystä kuukauden päivät.
Sotamarsalkka Gustaf Mannerheimin joukot olivat jopa tehneet kaksi onnistunutta laajaa vastahyökkäystä. Eversti Paavo Talvelan ryhmä löi puna-armeijan joukot Tolvajärvellä ja eversti Hjalmar Siilasvuon divisioona vastaavasti Suomussalmella.
Epäonnistuneita vastahyökkäyksiä suomalaiset tekivät Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa. Siitä huolimatta Suomen sodanjohto päätti tammikuussa antaa opetuksen pääsihteeri Josif Stalinille.
Liian pitkälle edennyt puna-armeijan 44. divisioona, ukrainalainen Sininen divisioona, kaivautui maahan käytännöllisesti katsottuna marssiryhmityksessä pitkin Suomussalmelle johtavaa Raatteen tietä. Lähes 20 000 miestä oli kapean, kolmekymmentä kilometriä pitkän tien varrella, talvipakkasten ja suomalaisten 9. divisioonan armoilla.
Eversti Hjalmar Siilasvuo ja hänen esikuntapäällikkönsä, kapteeni Alpo Marttinen päättivät iskeä. Teurastus alkoi uuden vuoden vastaisena yönä. Tammikuun toisena päivänä vihollisen joukot oli katkaistu kahtia. Suomalaiset lähtivät yleishyökkäykseen kolme päivää myöhemmin. Pakkasta oli kolmekymmentäviisi astetta.
Sunnuntaina tammikuun 7. päivänä ukrainalainen Sininen divisioona oli tuhottu.
Eversti Siilasvuo esitteli sotasaalista länsimaisille lehtimiehille heti seuraavana päivänä. He evät olleet uskoa silmiään. Suomalaisten hallussa oli kokonaisen venäläisen divisioonan sotakalusto. Satoja tykkejä ja kuorma-autoja, kymmeniä panssarivaunuja, toista tuhatta elävää hevosta ja tuhansia keveitä aseita. Sekä röykkiöittäin jäätyneitä venäläisiä sotilaita ja hevosia.
Talvisodan legenda oli syntynyt. Raatteen ja Suomussalmen taisteluissa puna-armeija menetti yli 20 000 miestä kaatuneina ja paleltuneina. Siilasvuon joukoista kaatui 900 ja haavoittui 1 200 miestä.
Kajaaniin ja Ouluun kohdistunut uhka oli poistettu. Stalin päätti, että tästä ei enää kannata jatkaa. Sen sijaan hän kohdisti paineen toista sataa kilometriä etelämpänä sijaitsevaan Kuhmoon.
9. divisioona lähti marssille kohti Kuhmoa tammikuun 18. päivänä. Siilasvuo hyökkäsi tammikuun 29. päivänä kenraali N.A. Gusevskin 54. divisioonan kimppuun. Kaava oli sama kuin Raatteessa. Punadivisioonan yhteydet päävoimiin katkaistiin. Syntyi suurmotti, jota puhdistettiin talvisodan loppuun asti.
Kenraalimajuri Martti Wallenius ja eversti Oiva Willamo eivät myöskään maanneet toimettomina Lapin ryhmänsä kanssa. Suomalaiset lähtivät hyökkäykseen Sallasta Kemijärven suuntaan edenneen vihollisen kimppuun tammikuun 2. päivänä. Hyökkäys ei johtanut menestykseen, suomalaisten kolme pataljoonaa eivät onnistuneet lyömään venäläisten kahta divisioonaa.
Laatokan karjalan motit
Summassa venäläiset keskittyivät tammikuussa murentamaan järeällä tykistötulella suomalaisten puolustuslaitteita. Muualla Kannaksella puna-armeija yritti saada jalansijaa suomalaisten asemiin, vaatimattomalla menestyksellä.
Laatokan pohjoisrannalla kenraalimajuri Woldemar Hägglundin IV armeijakunta lähti vastahyökkäykseen tammikuun 5. päivänä. Puna-armeijan kaksi divisioona ja panssariprikaati saarrostettiin ja niiden pääosat jäivät motteihin. Sana motti juontaa juurensa juuri näistä taisteluista. Näitä motteja nakerrettiin pitkin tammikuuta ja useat motit saatiin lopulta tuhotuksi.
Asemasota jatkui Kollaanjoen varrella, jossa venäläiset yrittivät kuluttaa suomalaiset loppuun jatkuvalla tykistötulella. Täydennysjoukkoja ei ollut lähettää ja Kollaan väsyneiden miesten oli kestettävä yksin.
Raatteen tie oli hämmästyttänyt ulkomaiset lehtimiehet. Loppiaisena lentäjäluutnantti Jorma Sarvanto antoi omalta osaltaan länsimaille lehdille puheenaiheen, hän teki ainutlaatuisen maailmanennätyksen. Kuopiota pommittamaan oli lähetetty Iljušin-pommikoneita.
Sarvanto pudotti Fokker-hävittäjällään Utin eteläpuolella kuusi pommikonetta. Neljässä minuutissa.
− Se oli Suomen ampumista maailmankartalle, Hävittäjälaivue 24:n komentaja, majuri Gustaf Magnusson sanoi.
1.-31.1.1940
- Ma 01.01. – Suomen hyökkäys Raatteen tiellä alkoi, myös Ruhtinanmäkeä yritettiin vallatta. Joidenkin yksiköiden numeroita muutettiin vihollisen hämäämiseksi.
- Ti 02.01 – Neuvostoliitto pyrki vastaamaan suomalaisten toimiin Raatteen tiellä. Myös Kannaksella venäläiset hyökkäsivät todeten jälleen suomalaisen tykistön tehon.
- Ke 03.01. – Lapin Joutsijärvellä suomalaiset hyökkäsivät pysäytettyä vihollista vastaan kaksi kertaa onnnistumatta murrossa. Ruhtinaanmäellä keskeyttivät hyökkäyksensä.
- To 04.01. – Joutsijärvellä taisteltiin, ja molemmat sodan osapuolet hyökkäsivät päivän aikana. Lapatossu kierteli etulinjassa.
- Pe 05.01. – Erittäin kovassa pakkasessa suomalaiset aloittivat päähyökkäyksebnsä Raatteen tiellä. Mikkeliä pommitettiin, ja ilmakiväärit olivat jäässä.
- La 06.01. – Päivä oli Suomelle tärkeä, sillä Raatteen tiellä vastarinta alkoi murtua, ja Laatokan pohjoispuolella aloitettiin suur hyökkäys vihollista vastaan. Päivän aikana nähtiin myös huomiota herättänyt lentotaistelu. Luutnantti Jorma Sarvanto pudotti Fokker-hävittäjällään Utin eteläpuolella kuusi pommikonetta. Neljässä minuutissa.
- Su 07.01. – Raatteen tien taisteluy päättyi Suomen suurvoittoo, ja sotasaalliin määrä oli uskomaton. Suomalaiset jatkoivat hyökkäystään Laatokan Karjalassa.
- Ma 08.01. – Suurhyökkäys Laatokan Karjalassa jatkui, ensimmäiset motit olivat muodostuneet. Ulkomaisista vapaaehtoisista koottu Osasto Sisu perustettiin.
- Ti 09.01. – Neuvostoliiton joukot pyrkivät vastahyökkäykseen Ruhtinaanmäeltä. Suomussalmen suunalla suomalaiset saavuttivat valtakunnan rajan Raatteen tiellä.
- Ke 10.01. – Suomalaisten paikoitellen uhkarohkea hyökkäys Laatokan Karjalassa saavutti pääosan tavoitteistaan, ja Kittilän motti muodostui. Hella Wuolijoki matkusti rauhanneuvotteluihin Tukholmaan.
- To 11.01. – Suomussalmen suunnalla taisteltiin Juntusrannassa ja Tolvajärven suunnalla Aittojoella. Myös Koirinojalla otettiin kiivaasti yhteen vihollisen kanssa. Liechtensteinin prinssi saapui suomeen.
- Pe 12.01. – Ilmatoiminta oli päivän aikana vilkasta: kotiseutua pommitettiin raskaasti, ruotsalaisten vapaaehtoisten muodostama lentorykmentti 19 sai ensimmäisen taistelukosketuksensa, ja suuri kone pudotettin Laatokan jäälle.
- La 13.01. – Neuvostoliiton jalkaväki hyökkäsi Kannaksella harjoitellakseen suurhyökkäystä varten. Laatokan Karjalassa venäläiset puolestaan vetäytyivät Ruhtinaanmäeltä. Ahvenanmerellä käytiin meritaistelu Neuvostoliiton sukellusvenettä vastaan.
- Su 14.01. – Suomen sukellusvenelaivaston sota päättyi. Sallan suunnalla Neuvotoliittolaiset olivat hävinneet asemistaan. Neuvostoliiton pommikonemuodostelmat kävivät ahkerasti Suomen yllä ja Ruotsia pommitettiin.
- Ma 15.01. – Pommitukset jatkuivat, ja kohteena oli muun muassa Viipuri. Sankarillinen koelentäjä pudotti neuvostokoneen Tampereella hyvin omintakeisella tavalla.
- Ti 16.01. – Suomalaiset hyökkäsivät Kitilän suunnalla, ja tykit jymisivät Kannaksella. Muuten rintamilla oli hiljaista. Moskovassa oli kylmin päivä sataan vuoteen: -44 °C. Lue lisää YLEn jutusta
- Ke 17.01. – Suomen IV AK:n vastahyökkäys Laatokan Karjalassa päättyi, mutta pienemmät joukot hyökkäsivät yhä. Laatokan jäätyminen auttoi venäläisiä mottien huollossa. Suomalaiset saavuttivat ilmavoittoja. Sunnassa oli pakkasta -42 °C.
- To 18.01. – Suomalaiset hyökkäsivät Pitkärannassa ja onnistuivat valtaamaan kasarmin. Neuvostoliitto toi uusia joukkoja Laatokan Karjalaanmotteihin jääneiden tueksi. Jäämurtaja Tarmoa pommitettiin.
- Pe 19.01. – Päivän aikana kätytiin muun muuassa kiivaita ilmataisteluja Kannaksella. Laatokalla puolestaan taisteltiin saaresta, joka oli tärkeä jään yli kulkevan venäläisten huoltoreitin katkaisemiseksi.
- La 20.01. – Tammikuussa käännyttyä kohti loppuaan Kannaksella taisteltiin jälleen. Monet paikkakunnat joutuivat pommitusten kohteiksi, ja panssarilaivat siirrettiin Turun suojaksi. Kansallisteatterin ensimmäinen sodan aikainen teatteriesitys.
- Su 21.01. – Puna-armeija hyökkäsi Aittojoella ja Kollaalla. Suomalaiset puolestaan tekivät ilmahyökkäyksen Neuvotoliiton lentotukikohtaan Salmissa. Hella Wuolijoki sai neuvottelukosketuksen.
- Ma 22.01. – Taistelut jatkuivat Laatokan pohjoispuolella Ilomantissa, Kollaalla ja Aittojoella, jossa lähes kaikki Pajarin joukot olivat tulessa. Venäläisiä vakoojia jäi kiinni Laatokalla.
- Ti 23.01. – Ryhmä Talvela aloitti vastahyökkäyksensä Aittojoella. Kannaksella vihollisen pinehkö hyökkäys torjuttiin.
- Ke 24.01. – Taistelut Pohjois-Karjalassa jatkuivat Neuvostoliiton käydessä Suomen asemia vastaan useissa kohdin. Eräs Lauri Törni sai tulikasteensa.
- To 25.01. – Karjalan Kannaksella taisteltiin sekä Muolaanjärvellä että Taipaleessa. Vaikeudet Pohjois-karjalassa jatkuivat. Molotov kertoi Saksan ulkoministerille, että Neuvostoliitto ei tee sopimusta Tannerin hallituksen kanssa.
- Pe 26.01. – Päämajassa Ryti kysyi Mannerheimin mielipidettä rauhan mahdollisuuksista. Ylipäällikkö kehoitti valmistautumaan lisä myönnytyksiin. Yhdysvaltain mielestä ”Suomi ei ole sotaa käyvä maa”.
- La 27.01. – Laatokan Karjalassa 13. divisioonaan komentopaikalla punottiin juonia mottien valtaamikseksi. Pohjois-Karjalassa neuvostohyökkäys laantui, ja rintama vakiintui saarosyrityksen epäonnistuttua.
- Su 28.01. – Neuvostoliitto hyökkäsi Ilomantsissa jälleen Petkelniemeen. Laatokan Karjalassa käytiin taisteluita saaroksiin jääneitä venäläisiä vastaan. Presidentti K. J. Ståhlberg täytti 75-vuotta.
- Ma 29.01. – Neuvostojoukot hyökkäsivät Taipaleessa ja suomalaiset Kuhmossa. Molotov yllätti kertomalla, että oli periaatteessa valmis keskustelemaan rauhasta Tannerin kanssa. Suomalaiset saivat saaliiksi ehjän DB-3-pommikoneen.
- Ti 30.01. – Taipaleen ratkaisu Terentilässä: neuvostohyökkäys torjuttiin. Kuhmossa suomalaiset hyökkäsivät tuloksetta. Suomi pohti vastausta Neuvostoliiton rauhantunnusteluille.
- Ke 31.01. – Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Saijassa. Myös Kuhmossa taisteltiin, ja mottitaistelut jatkuivat Laatoan Karjalassa. Rovaniemi joutui kovan lentopommituksen kohteeksi. Muuan muassa väestönsuojat saivat osumia.
Artikkelin päiväkohtaiset tekstit kirjasta: Suomi Sodassa – päivä päivältä (Ilkka Enkenberg)
