Simo Häyhä ”Valkoinen kuolema”

Sanonta kuuluu, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Talvisodassa Kollaanjoen rintamalla yksi vakaakätinen ja tarkkasilmäinen kiväärimies teki kui­tenkin sellaista jälkeä, että se vai­kutti huomattavasti taisteluihin.

TARKKA-AMPUJA Simo Häyhä (1905–2002) oli jo rintamalla kuuluisuus, josta tuli pian legenda.

Simo Häyhällä oli kaksi valmisteltua ampuma-asemaa. Kun Häyhä ampui 300 metristä vaaralliseksi käyneen venäläisen tarkka-ampujan, tuli hän takaisin korsuun tokaisten, ettei vihollinen ollut enää vaaraksi.

Pienikokoisena miehenä hän maastoutui hyvin lumikuoppaan. Häyhän tapana oli jäädyttää kuopan reunat, ettei ammuttaessa pölähtävä lumi paljastaisi asemaa. Hän pisti myös lumipaakun suuhunsa, jottei hengityksen höyry antaisi vihjeitä viholliselle.

Häyhän uskomatonta suoritusta korostaa se, että aseena oli tavallinen Pystykorva-kivääri ilman kiikaritähtäintä.

TAISTELIJAN tuuri päättyi ihan sodan lopussa. Häyhä kertoo viimeisen taistelunsa olleen ”rehellinen tappelu, jossa paukuteltiin niin paljon kuin ehdittiin”.

Häyhä oli kuolettava luonnon lahjakkuus. Hän ampui tavallisella ”pystykorva”-kiväärillä, jonka sai jo suojeluskunnassa. Häyhä ei käyttänyt kiikaritähtäintä niin kuin vastustajansa rintaman toisella puolella.

Odotellessaan maalia hangessa tuntikausia Häyhä söi lunta, jotta hengityksen höyry ei paljastaisi häntä. Hän kehitti muitakin kikkoja, joita yhä opetetaan armeijan tarkka-ampujille. Häyhän pieni kokokin auttoi piiloutumisessa.

6. maaliskuuta 1940 talvisodan päättymiseen oli vain viikko aikaa. Silloin Häyhä itse joutui vihollisen ampujan tähtäimeen.

Tarkka-ampuja tulitti polvillaan suolla hyökkääviä venäläisiä, kun luoti osui suoraan leukaan.

Räjähtävä luoti osui kasvojen vasemmalle puolelle ja murskasi leukaluun. Tajuton Häyhä saatiin turvaan. Tajuihinsa tuli vasta 13. maaliskuuta, samana päivänä kuin rauha tuli.

Pahasti haavoittuneen miehen oli vaikea iloita siitä. Häntä hoidettiin aluksi Jyväskylässä. Sitten hänet siirrettiin Helsinkiin. Kauhea vamma kasvoissa vaati monta leikkausta. Lopulta Häyhä siirrettiin SPR:n invalidisairaalaan.

Häyhä suhtautui erittäin vaatimattomasti sekä suorituksiinsa rintamalla että haavoittumiseensa. Hän kiitteli suojeluskunnassa saamiaan oppeja ja piti Luojan lykkynä, että Neuvostoliitto hyökkäsi talvella eikä kesällä.

”Tein sen mitä käskettiin ja niin hyvin kuin osasin”, oli Häyhän summaus sotasuorituksistaan.

Häyhä olisi halunnut jatkosotaan, mutta vamman vuoksi hakemuksia ei hyväksytty. Jatkosodan aikana Häyhä viljeli maata kotikunnassaan Rautjärvellä. Hänellä oli huono onni. Rauhanteossa lähes puolet Rautjärvestä liitettiin Neuvostoliittoon. Häyhän tila oli sillä puolella. Häyhä siirtyi Ruokolahdelle.

Hänen maineensa kiväärin kanssa oli niin kova, että presidentti Urho Kekkonenkin kävi Häyhän kanssa metsällä. Häyhä kuoli 96-vuotiaana vuonna 2002.

Simo Häyhä:

• Syntyi 1905, suoritti varuspalveluksen 1920-luvulla. Innokas suojeluskuntalainen.
• Talvisodan paras tarkka-ampuja, surmasi eri arvioiden mukaan 200–550 venäläistä kolmessa kuukaudessa.
• Haavoittui pahasti aivan talvisodan lopulla Kollaan rintamalla. Mannerheim ylensi haavoittuneen Häyhän suoraan alikersantista vänrikiksi.
• Käytti M/28 -kivääriä eli pystykorvaa. Ase oli hänellä jo suojeluskunnassa.
• Venäläisten on väitetty kutsuneen Häyhää ”valkoiseksi kuolemaksi”, ystävilleen hän oli ”Simuna”.
• Kuoli kuoli huhtikuussa 2002 Haminassa, sotaveteraanien hoitokodissa.

– Iltasanomat / Simo Holopainen / Seppo Varjus