Talvisota / 24.12.1939
Jouluaattona Suomi hyökkäsi Kannaksella, Kollaalla ja Sallassa. Kiivaat taistelut saivat siten jatkoa, mutta jäivät lyhyiksi. Myös muilla suunnilla hyökkäykset epäonnistuivat.
Monin paikoin venäläisten vastarinta oli odotettua voimakkaampaa. Suomalaisia vastassa oli muun muassa kenttälinnoitettuja tukikohtia. Tiedustelu oli siis ollut huonolla tolalla, koska tietoa tästä ei oltu etukäteen saatu. Se ei luvannut hyvää.
Hyökkäystä edeltäneet tykistön tulivalmistelut olivat minimaaliset, ammuksia oli vähän. Myös suomalaisten joukko-osastojen keskinäinen koordinointi kangerteli. Osa niistä ryhmittyi hyökkäystä varten myöhässä ja keskinäiset yhteydet viereisillä lohkolla hyökkäävien välillä olivat niin huonot, että eräät päätyivät ampumaan jopa omia. Myös puhelinyhteydet olivat paikoin poikki, minkä vuoksi tykistöltä ei saatu pyydettyä tulitukea.
Kun II Armeijakunnan esikunta iltapäivällä pystyi sirpaleisen tiedon perusteella muodostamaan jonkinlaisen kokonaiskuvan hyökkäyksen etenemisestä, se päätti keskeyttää sen klo 15. Vetäytyminen oli tällöin jo täydessä käynnissä, ja osa joukoista oli jo palannut pääasemaan.
Epäonnistumisen syyt olivat monet. Suomalaisilla ei ollut riittävää materiaalia hyökkäykseen kymmenien kilometrien levyisellä rintamalla. Mahdollisuus yllätykseen menetettiin, koska eri joukko-osasto aloittivat hyökkäyksensä eri aikaan.
Myös viestiyhteyksien ja joukkojen liikuttelun ongelmat olivat ilmiselviä. Ne johtuivat liian lyhyestä valmisteluajasta ja kokemattomuudesta. Myös puna-armeijan ongelmia liioiteltiin saavutetun puolustusvoiton johdosta, mikä johti hyökkäykseen ilman ajantasaista tiedustelutietoa.
Lyhyydestään ja epäonnisuudestaan huolimatta hyökkäys kuitenkin vei neuvostojoukkojen hyökkäsyhalut. Neuvostoliiton pääsotaneuvosto päätti keskeyttää väliaikaisesti omat, Summaa vastaan suunnatut hyökkäysvalmistelunsa. Lisäksi hyökkäys karaisi suomalaisia, mistä etenkin Päämajan reservinä tahan asti ollut 6. divisioona hyötyi. Alle puoli vuorokautta kestänyt hyökkäys ve 361 suomalaisen miehen hengen. Neuvostoliiton tappioista ei ole tietoja.
Hyökkäystä alettiin myöhemmin kutsua ”hölmän tölväykseksi”.
Suomalaiset hyökkäsivät päivän aikana Kollaalla ja Sallassa. Kollaalla suomalaiset pyrkivät luomaan pysyvät etuvartioasemat Kollaanjoen itäpuolelle ja katkaisemaan koukkauksella venäläisten yhteydet taakse. Hyökkäs jouduttiin vetämään takaisin illalla. Saarrotus ei ollut onnistunut, vaan tiestä oli jääty 200 metrin päähän. Osa joukoista saatiin kuitenkin ryhmitettyä joen itärannan suolle.
Sallan suunnalla suomalaiset päättivät hyökätä, koska saivat tiedustelutietoa, jonka mukaan Neuvostoliiton 122. divisioona olisi irtautumassa asemistaan. Tieto ei pitänyt paikkansa, mutta hyökkäys päätettiin silti toteuttaa. Suomalaiset pääsivät parhaimmillaan venäläisten etummaisten taisteluhautojen tuntumaan, mutta niitä ei saatu vallattua. Epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen Sallan suunnalla seurasi asemasotavaihe.
Jouluaattona Neuvostoliitto hyökkäsi Kollaalla ja Suomussalmen suunnalla Raatteen tien suuntaisesti. Neuvostoliitto hyökkäsi panssarivaunujen tukemina jouluaattona ja joulupäivänä pariin otteeseen, mutta niiden yritykset saatiin torjuttua. Puolustajilla oli kuitenkn lähes hiljainen hetki jouluaaton jumalanpalvelukselle.
Lähde: Suomi Sodassa – päivä päivältä / Ilkka Enkenberg
- Sota-ajan joulu – Vuosina 1939–1944 joulua vietettiin korsuissa, ampumahaudoissa ja evakossa. Sota leimasi myös kotirintaman joulua – elettiin säännöstelyaikaa ja kaivattiin läheisiä. (YLE)
