Talvisota / 2.12.1939

Talvisodan kolmantena päivänä Suomen puolustus rakoili Laatokan pohjoispuolella. Neuvostoliitto oli keskittänyt Suojärven alueelle huomattavasti enemmän joukkoja kuin Suomen sodanjohto oli olettanut.

Rintamalla alkoi levitä paniikki. Myöhemmin Suojärven eteläpuolitse hyökänneet neuvostojoukot pysäytettiin Kollaalla ja pohjoispuolelta tulleet lyötiin maineikkaissa Tolvajärven taisteluissa.

Ylipäällikkö Mannerheim ei ollut tyytyväinen

Hän moitti joukkoja liian nopeasta vetäytymisestä ja määräsi vastahyökkäyksen asemien takaisinsaamiseksi. Tämä oli kuitenkin uudessa tilanteessa mahdotonta, eikä käskyä voitu toteuttaa.

Kaiken kaikkiaan suojajoukkojen viivytystaistelu oli kolmen ensimmäisen päivän aikana onnistunut hyvin. Neuvostojoukkojen pääsuunnassa, Raudun ja Uudenkirkon ryhmien alueella, hyökkääjää oli pidätelty tehokkaasti. Etummaiset venäläisjoukot olivat noin parinkymmenen kilometrin päässä pääpuolustuslinjasta, jossa odottivat Suomen pääjoukot.

Neuvostoliiton hävittäjät kiertelivät taistelukentän yllä, mutta eivät voineet osallistua taisteluun, koska rintamalinjat elivät koko ajan, eivätkä lentäjät useinkaan tienneet, mitkä olivat omia ja mitkä vieraita joukkoja. Vihollinen ei tämän vuoksi päässyt käyttämään ilmaylivoimaansa hyväkseen.

Puolustus murtui Laatokan Karjalassa

Laatokan pohjoispuolella, Suojärvellä tilanne ajautui kriittiseksi, kun suomalaiset IV armeijakunnan joukot vetäytyivät lähes paniikinomaisesti. Puna-armeijalla oli odotettua suurempi ylivoima, suomalaisia oli Suojärven pohjoisrannalla pataljoonan verran Neuvostoliiton divisioonaa vastaan.

Neuvostojoukkojen tavoitteena oli strategisesti tärkeä Sortavala, jonne pääsy olisi avannut puna-armeijalle kierotien Laatokan ympäri Suomen pääjoukkojen selustaan ja tien Sisä-Suomeen.

Joulukuun 2. päivänä venäläiset tekivät murron suomalaisten asemiin, ja suomalaiset joutuivat perääntymään Kollaanjoelle.