Hitler lupasi Pohjois-Venäjän Suomelle

Valtakunnankansleri Adolf Hitlerillä oli suuria suunnitelmia Saksan rinnalla toisessa maailmansodassa taistelleen pienen Suomen varalle.

Hitler ilmoitti armeijansa ylimmälle johdolle kolmessa eri tilaisuudessa, että Suomi pitäisi laajentaa Vienanmereen asti eli saksaksi ”Finnland bis ans Weisse Meer”. Tämä suunnitelma liittyi Operaatio Barbarossaan eli Neuvostoliittoon suuntautuvaan hyökkäykseen.

Hitlerin 75 vuoden takainen suunnitelma nousee esiin Saksaan jo 16-vuotiaana vapaaehtoisena taistelemaan lähteneen Aarne Kähärän muistelmakirjassa Pääkallosotilas . Ensimmäisen kerran Suomen valtiojohdoltakin alkuvaiheessa pimentoon jääneestä asiasta kertoi ajopuuteorian käsitteen lanseerannut professori Arvi Korhonen (1890–1967) vuonna 1961 ilmestyneessä kirjassaan Barbarossa-suunnitelma ja Suomi .

Helsingin yliopiston yleisen historian professorina työskennellyt Korhonen oli saanut haltuunsa Saksan armeijan yleisesikunnan päällikkönä toimineen kenraali Franz Halderin kokousmuistion 31.7.1940 Hitlerin loma-asunnossa Berghofissa käydystä salaisesta kokouksesta, missä valtakunnankansleri otti asian esiin. Myöhemmin Hitler puhui samasta aiheesta 17.3.1941 ja 30.3.1941.

Hitlerin ja Halderin lisäksi Berghofin-tapaamisessa olivat mukana Saksan armeijan pääesikunnan komentajana toiminut sotamarsalkka Wilhelm Keitel, operaatiopäällikkö kenraali Alfred Jodl, maavoimien komentaja sotamarsalkka Walther von Brauchitsch, merivoimien komentaja suuramiraali Erich Raeder ja Hitlerin laivastoadjutantti Karl von Puttkamer.

Kenraali Halderin muistiinpanojen mukaan Hitler oli ilmoittanut, että ”Pohjois-Venäjällä ei ole mitään vaikeuksia, sen ottaa haltuunsa Suomi”.

Hitlerin suunnittelemasta ”yllätyslahjasta” ei kylmän sodan aikaisessa Suomessa juurikaan puhuttu, vaan se vaiettiin enemmänkin kiusallisena asiana.

Vastapalveluksia

Pääkallosotilas-kirjassa nostetaan esiin myös se tosiasia, että Saksa ja Neuvostoliitto olivat toisen maailmanpalon alla vielä läheisessä yhteistyössä toistensa kanssa. Neuvostoliitto muun muassa koulutti salaa saksalaisia sotilaslentäjiä sekä panssarivaunumiehiä ja Saksa rakensi vastavuoroisesti venäläisille lentokoneita Neuvostoliiton alueella sijainneissa tehtaissa.

Hitler vahvisti Saksan armeijaa määrätietoisesti Versailles’n rauhansopimuksen ehdoista välittämättä. Suomikin osallistui saksalaisten kouluttamiseen, sillä meillä kehitettiin salaisessa operaatiossa Versailles’n sopimuksen kieltämää sukellusveneosaamista yhdessä Saksan kanssa.

Sittemmin verisesti yhteen ottaneiden suurvaltojen, Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyö tuo väkisin mieleen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n toimenpiteet esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa. Venäläisten tapaan jenkitkin kouluttivat ja aseistivat tulevia vihollisiaan.

Suomalaispataljoona

Aarne Kähärä palveli kaksi vuotta Waffen SS:n riveissä taistelleessa suomalaispataljoonassa, johon liittyi 1?398 vapaaehtoista suomalaista.

Tunnetuimpia heistä olivat sodan jälkeen Yhdysvaltain armeijaan liittynyt Lauri Törni , sotakirjailija Niilo Lauttamus sekä ministeriksi asti nousseet poliitikot Pekka Malinen ja Sulo Suorttanen.

Waffen SS:n eli ase-SS:n riveissä taisteli parhaimmillaan lähes miljoona miestä. Suomalaiset eivät olleet suinkaan ainoita saksalaista univormua kantaneita, vaan mukana oli miehiä jopa kolmestakymmenestä eri maasta.

Saksalaisten asiakirjojen mukaan Waffen SS:ssa palveli myös 75 englantilaista, 10 japanilaista, kuusi amerikkalaista, kolme thaimaalaista ja kaksi irlantilaista. Tanskalaisia oli 9?000, norjalaisia 6?000, sveitsiläisiä 800 ja ruotsalaisiakin 180. Virolaisten todellinen määrä lienee ollut jopa 60?000 sotilasta.

Hugo Bossin univormut

Kovinkaan yleisessä tiedossa ei ole, että Waffen SS:n tyylikkäiden univormujen suunnittelija oli räätälimestari Hugo Ferdinand Boss, jolle asusteita suunnittelivat muun muassa Lars Bonne Rasmussen ja Walter Heck. Armeijan marssikenkiä valmistivat puolestaan Dasslerin veljekset Adi ja Rudolf, jotka tunnetaan paremmin Adidaksen ja Puman perustajina.

Aarne Kähärän ja muiden suomalaisten SS-miesten kohtalo sodan jälkeisessä Suomessa ei ollut helppo, mutta päinvastoin kuin monessa muussa maassa entisiä SS-miehiä ei kuitenkaan passitettu vankilaan.

Valtion virkoihin eli esimerkiksi armeijaan tai poliisiin ei Saksassa taistelleilla ollut asiaa. Tilanne vaikeutui huomattavasti, kun Suomeen tulleen valvontakomission venäläinen johtaja Andrei Zdanov tajusi suomalaiset turvamiehensä entisiksi SS-taistelijoiksi.

Rikoksista vaiettiin

Manu Paajasen ja Olavi Lempisen kirjoittama Pääkallosotilas nostaa esiin yhden Suomessakin vaietun historian häpeätahran eli sodan voittajien tekemät sotarikokset.

Saksalaiset saivat ansaitusti tuomionsa, mutta venäläisten Saksassa tekemistä joukkoraiskauksista ei ole juurikaan puhuttu. Eräiden tietojen mukaan jopa kaksi miljoonaa saksalaista naista joutui venäläisten sotilaiden raiskaamiksi, monet useampaan kertaan.

Tuomitsematta jäivät myös antautuneiden saksalaisten ja Saksan riveissä taistelleiden sotilaiden murhat. Virossa julkaistussa Eesti Leegion -kirjassa kerrotaan esimerkiksi tapauksesta, jossa tshekkipartisaanit teloittivat sodan jo päätyttyä tuhat aseensa luovuttanutta virolaista Nymburkin linnan lähellä. Hirmutyö myös valokuvattiin ja näitä kuvia on esillä edellä mainitussa kirjassa.

– Iltalehti 5.1.2016